tiistai 22. tammikuuta 2013

Makeisten historia ja retronamit


Luulen että eräs lempiaiheeni tulee aina olemaan karkki.

Kun istun siinä kiikkustuolissa iäkkäänä mammaraisena
ja kasarilapsuus on jo tosi vintagea,  tulen varmasti vielä silloinkin 
mietiskelemään lapsuuteni ja nuoruuteni erilaisia makeisia tai hauskimpia
 lempikirjoissani olevia "makeiskohtauksia" joita löytyy monesta kirjasta.

 Eräs mieluinen on esimerkiksi Astrid Lingrenin Peppi-kirjojen 
luku jossa peppi menee karkkikauppaan ja ostaa monta säkkiä 
erilaisia makeisia, vadelmaveneitä, lakritsipiippuja, kolapaloja, 
suklaata ja vaikka mitä muuta.

Tiedättekö mikä on maailman vanhin karkki?


Hunaja.

Moni ei tiedäkään että hunaja on tavallaan mehiläisen oksennusta. 

Mehiläinen nielaisee kukista keräämänsä meden (tai kirvojen mesikasteen)
 joka menee erityiseen mesimahaan jossa siitä haihtuu vettä ja joka 
muokkautuu erilaiseksi. Sitten mehiläinen oksentaa hunajamassan ulos ja 
varastoi sen vahakennoihin josta tarhaaja kerää sen. Hunajaa voi syödä
 suoraan kennosta kennonpalat mukana rouskien mutta yleensä hunaja
 lingotaan kennosta pois ja purkkiin.

Kehitys ei ole noista juuri muuttunut, 
edelleen se terveellisin makeinen on hunaja. 
 Hunajalla on monia, lukuisia terveysvaikutuksia
joita nykymaailman sokerikarkeilla ei ole.

Karkin kehitys jatkui ja hunajan rinnalle tuli muita nameja. 

Hedelmiä kuivattiin ja jauhettiin ja massaa notkistettiin vedellä, 
muotoiltiin levyiksi tai pötköiksi ja joukkoon voitiin sekoittaa pähkinöitä ja 
sitä hunajaa. Muunmuassa hedelmänahkaa voi valmistaa nykypäivän keittiössäkin. 

Hunajalla pällystettiin kukkasia ja erilaisia ruokia.


Makeisten arvoa ei mitattu pelkällä viihdearvossa
kuten nykyään vaan makeista ruoka-aineista sai kullanarvoista
 energiaa ja kaloreita joita tarvittiin koneettomassa yhteiskunnassa 
jossa ruoan saanti muutenkin oli epävarmaa.

Sokeripitoinen ruoka oli esimerkiksi hyvää matkaruokaa. 

Mm. Pohjois-Amerikan intiaanit tekivät matkaruoaksi Pemmikaania, 
rasvan ja jauhetun lihan seosta johon sekoitettiin makeita marjoja ja hunajaa.

Hunajan nykyään korvanneen sokerin historia taas alkoi Intiasta jossa
keksittiin menetelmä sokeriruo'on mehun tiivistämiseksi 400-luvun tienoilla.

Pikkuhiljaa sokeri levisi eurooppaan ja keskiajalla valmistettiinkin makeisia
lähinnä ruoansulatuslääkkeeksi sekoitettuna erilaisiin mausteisiin ja taputeltuina 
pikkuruisiksi pillereiksi. Yksinkertaisin karkki oli tietenkin pelkkä sokerikimpale.


Sokeriruo'on tehokkaampi viljely, kuljetusten paraneminen
tehtaistuminen ja teknologistuminen yleensä 1800-luvulla
 toi sokerin käytön lopulta mahdolliseksi lähes jokaiselle 
eikä kyse enää ollut kallisarvoisesta "mausteesta"
ja ainoastaan herrojen herkusta. 1700-luvun lopussa
myös kaakao ja siitä prosessoidut tuotteet olivat
löytäneet tiensä maailmanmarkkinoille vaikka se
 "keksittiin" jo 1400ekr.

Ensimmäiset prosessoidut makeiset olivat keitettyjä makeisia.
 Sokeria keitettiin karamelliksi johon lisättiin väriaineita ja
muita makuaineita tai muita aineksia.


Makeisten valmistuksessa moni asia voi mennä pieleen.
 Lämpötilalla on sokerin kannalta todella paljon merkitystä.

Tämän koin itse muutama viikko sitten kun yritin tehdä pehmeää
fudgea ja keitin seosta liian kauan, sain sitkeää toffeeta.


 Makeislämpömittari on siis keitellessä tarpeen!

Keitettyjen karkkien lisäksi markkinoille tuli tietenkin suklaata 
jonka historia on ihan oma lukunsa. 

Sokeriin sotkettiin maitoa, luotiin
 toffeeta eri muodoissaan, keitettyinä kovina karkkeina,
 pehmeinä fudgeina, sitkeänä toffeena ja karamellimakeisina.

Purukumi oli vuosisatojen aikana jalostunut puun pihkan
puremisesta aivan omaksi valmisteekseen ja sai huippusuosion.

Sokeria keksittiin kehrätä, tämä oli vanha keksintö mutta
1900-luvun alussa luotiin varsinainen hattara, "keijusilkki."

Sokerilaatujen lisääntymisen jälkeen kehitettiin
mitä erilaisempia makeislaatuja joista saamme 
nauttia nyt vaikka joka päivä.

Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta
löytyi muutamia suomalaisia, nyt jo
retro- ja vintagemakeisia.

Muistatteko joitain näistä?

Chymoksen monia tuotteita: 

Pähkinäkaramelleja, Marianneja, Miss:ejä,
Nizza-, Jamaica-, Mokka- ja Paris-patukoita,
Banaanipatukoita, Leppäkerttukonvehteja
ja Ruususuklaata.


Hopeatoffeelevyjä ja MauMau salmiakkilakritsia.

Ihania Disney-limsoja myös jotka liitin vaikkeivät 
olekaan karkkia koska monella on niistä varmasti
muistoja.

 
Karkkis, karkkipäivänpussissa on ihania Skottitoffeita
joiden paperi aina takertui toffeeseen kiinni, onko siellä
Ruutibubbiskin ja Hopeatoffeelevy tietysti.

Hessun Superpastilleja ja 
Hellaksen Jaffa-Toffeita.


Hellaksen Anis-pastillit.
Hellaksen Pehmeä Tsinuski
Hellaksen Mentholi-pastilleja
Ja lopuksi IHANA Kola-Sekoitus! 
Makuina minttu- kerma, banaani ja suklaa.

Tuota kolasekoitusta olen kaihoten muistellut läpi 
vuosikymmenet ja nyt sen löysin! Noita myytiin lapsuuteni 
lähikaupassa kappaleittain. Teenpä noihin liittyen tunnustuksenkin että 
kerran todella pienenä (mutta kuitenkin tajuavana) pistin kaupassa yhden 
tuollaisen poskeeni maksamatta. Aivan kuin muistaisin vielä maunkin: banaani...

Rikollisista muisteluista nykyhetkeen,
aika lähteä oikeisiin töihin mutta sitä ennen kysyn,
kaihoatteko te jotakin namia lapsuudestanne?
Entäs mikä mahtaa olla nykypäivän mielimakeisenne?

24 kommenttia:

  1. My Gran made a wicked Treacle Toffee, she used to drop a bit in water to see when it was ready. It was very hard....I loved smashing it with her special toffee hammer. It took a lot of chewing. My Grandad always complained that he couldn't eat it with his "falsies", but he always did anyway!
    Sweet Memories ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, childhood candy memories... <3 Here in Finland homemade toffee is chewy, not hard. I can imagine how wonderful it's been for a child to smash candy with a hammer! :D Sounds like loads of fun!

      Poista
  2. Minä kaipaan niitä fazerin maitosuklaanappeja!! Ihana postaus :)

    VastaaPoista
  3. Maistuipas tupla-suklaa hyvälle tätä makoisaa tarinaa lueskellessa :)
    Ja kyllä, kaipaan Rix-Raxia! ......jastas kun mä olen vaha, muistaakohan niitä kukaan muu : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muista mutta olen kyllä lukenut karkkimuisteluketjuista siitä :D Eli et ole ainoa muistava :)

      Poista
  4. Nam, mikä postaus, Hopeatoffee oli niin hyvää ja sitten muistaakseni nuoruudessani oli Chicago-nimistä purkkaa, jonka tuoksu oli aivan ihana:) Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopeatoffee oli ihanaa! En ikinä osanut päättää lapsena ottaisinko hopeatoffeelevyn vai tavallisen toffeelevyn kun niitä oli kahdenlaisia <3

      Poista
  5. Tuo hopeatoffee oli ihan eri makuista, kun se mitä nykyään on kaupoissa. Tuota vanhaa oli ihana laittaa muovipussiin ja lämmitellä se kädessä isoksi möykyksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuollaisesta syöntitavasta en ole kuullutkaan :) Minäkin muistelen että se vanha hopeatoffee oli väkevempää ja vähemmän sellaista lakritsinomaista kuin nykyinen.

      Poista
  6. Salmiakki ja suklaa uppoavat aina, mutta muukin kelpaa (paitsi etovat kookosmakeiset, jotka ovat paholaisen keksintö, hehe!).

    Kun saisi takaisin Halvan Jäähedelmä -karkit ja salmiakin makuisen Muumi-limun (jota 90-luvulla oli hetken myynnissä) ja sitruunaisen Pepsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sinulle käy joskus kuten minulle kookoksen kanssa että elämäni ekat 25 vuotta vihasin sitä ja kaikkea kookoksentuoksuista ja makuista yli kaiken. Paholaisen keksintö totisesti! Sitten eräänä päivänä kookoksen tuoksu ei ollutkaan enää paha ja sitten maistoin jo vähän kookoskarkkia ja nyt kookoskarkki on parasta mitä on!! :D

      Ihanaa että muistat halvan jäähedelmät, ne olivat IHANIA. Muistan vielä eri värien mautkin... Nyyh, nyyh...

      Poista
  7. Voi, tuo ruususuklaa, kolme riviä eri makuja, hopeatoffee... ja ankkalimsat :) Ei näitä kaikkia edes muistaisi, jos ei muistutettaisi näin ihanasti.
    Oi, nuo kolakarkitkin oli ihania :) Nyt menen kyllä muualla kuolaamaan, en osaa enää edes vanhoja tai nykyisiä suosikkeja miettiä :D
    ps. tämä blogisi on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ruususuklaa oli mahtava keksintö, niin hieno keksintö etten voi käsittää minkä perusteella se lopetettiin. Ja nuo kolat, riemastuin niin kun löysin tuon kuvan, kaikki maut ja muistot tulivat mieleen <3

      Kiitos kaunis!

      Poista
  8. Kiitti! Mä oon koko päivän himoinnut karkkia, suklaata jotain sokeria! Kävi kaupassa ostin appelsiineja ja greippejä en yhtää suklaata. Söin ne ja olin ylpeä itsekuristani,,,ja sit tulin tänne...ja täällä sitä sitten vilkkuu kaiken maailman karkkeja, sniif. Saatan nähdä ensi yönä unta karkkitaivaasta ;) t.nim. myin verhotkin ikkunoista ja TELKKARIN hih :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihihiii, ole hyvä. Aavistin telepaattisesti että kaipaat karkkia joten päätin lähettää sitä tässä ainoassa mahdollisessa muodossa... WAU! Telkkariton ja verhoton ihminen, harva saavuttaa tuota tilaa aikuiselämän aikana! O'ou! :)

      Poista
  9. Jaaha, vai että mehiläisen oksennusta. :-D Menipä hunajahalut. :-)

    Minulla yksi ja ikuinen kestosuosikki on suklaa. Ei ole suklaan voittanutta! Jotenkin pidän enemmän Maraboun suklaista kuin Fazerista, ja yksi minttukrokanttilevy tässä hujahtikin jo alas Suomi-tervehdyksenä. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ei ihme. Onhan se aika ahdistava ajatus!

      Minulla oli monta vuotta niin että en pitänyt maraboun suklaista lainkaan, sanoin niitä rasvasuklaiksi, niissä kun on kieltämättä eri koostumus kuin noissa fazerin mutta nykyään olen alkanut tykkäämään. Kesällä maraboulla oli varsinkin sellaista kookoksensekaista suklaata namii nami :)

      Poista
  10. Oih! Samalla tavalla kun saamme halutessamme palautetuksi mieleen makumuiston mistä tahansa huonekalusta, tekstiilistä ja esineestä (tämä johtuu siitä että olemme vauvoina maistaneet niitä kaikkia), minullekin palasi monta maistuvaa muistoa mieleen kun katselin noita kuvia... ja tuossa oli Launtaipussia vanhempia tuotteita jotka ovat luultavasti jo kadonneet kaupoista siihen mennessä kun alan muistaa mihin viikkorahojani käytin, mitä hyllyissä oli silloin valittavana.

    Muistoni hopeatoffeesta ei tosin ole positiivinen, se ei maistunut hyvältä ja taisipa tarttua paperiinkin niin kuin sinä jostain karkeista muistelit! Voittajaksi julistan yllä näkyvistä Kola-sekoituksen ruskean kääryleen, siitä tuli positiivisimmat muistot :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jipii, lisää kolaseoksen faneja!!

      Ne olivat niin pieniä että ehkä niitä vanhemmat ostivat enemmän lapsilleen kuin isompia karkkeja ja siksi monella on niistä muistoja :)

      Poista
  11. Mitä eniten kaipaamiini kasarielintarvikkeisiin tulee, niin voi kunpa saisimme takaisin Dole-mehujäät (joissa oli oikeita hedelmänpalasia) sekä kolmionmuotoiset mustaherukka-Trip-mehut!

    Mutta sitten niissä kumminkin olisi murskatuista kuoriaisista valmistettua elintarvikeväriä E120. Niin kuin useimmissa punaisissa karkeissa, joita en kasvissyöjänä enää syö, vaikka olisivatkin liivatteesta vapaita, mikä sekin on harvinaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dolet muistan vain nimestä mutta se kolmionmuotoinen mustaherukka-trip! En tiedä oliko niitä edes muita makuja, muistan vain sen mustaherukan makuisen ja sen ihanan sinivioletin maagisen värin... Ja aina sai etsiä pillille kokoa... Oooooh!

      Poista
  12. Vaikka mä oon ihan ysärillä syntynyt, niin noista Disney-limppareista tulee mieleen mummolan Aku Ankka -lehdet, joissa niitä mainostettiin! :D

    ps blogissani on sulle jotain ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu noita kuvia oli aina aku ankoissa! :D Skannasin juuri parit kuvat akkareistani mutta sitten löysinkin valmiin kuvan netistä.

      Kiitos :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️