tiistai 22. tammikuuta 2013

Makeisten historia ja retronamit


Luulen että eräs lempiaiheeni tulee aina olemaan karkki.

Kun istun siinä kiikkustuolissa iäkkäänä mammaraisena
ja kasarilapsuus on jo tosi vintagea,  tulen varmasti vielä silloinkin 
mietiskelemään lapsuuteni ja nuoruuteni erilaisia makeisia tai hauskimpia
 lempikirjoissani olevia "makeiskohtauksia" joita löytyy monesta kirjasta.

 Eräs mieluinen on esimerkiksi Astrid Lingrenin Peppi-kirjojen 
luku jossa peppi menee karkkikauppaan ja ostaa monta säkkiä 
erilaisia makeisia, vadelmaveneitä, lakritsipiippuja, kolapaloja, 
suklaata ja vaikka mitä muuta.

Tiedättekö mikä on maailman vanhin karkki?


Hunaja.

Moni ei tiedäkään että hunaja on tavallaan mehiläisen oksennusta. 

Mehiläinen nielaisee kukista keräämänsä meden (tai kirvojen mesikasteen)
 joka menee erityiseen mesimahaan jossa siitä haihtuu vettä ja joka 
muokkautuu erilaiseksi. Sitten mehiläinen oksentaa hunajamassan ulos ja 
varastoi sen vahakennoihin josta tarhaaja kerää sen. Hunajaa voi syödä
 suoraan kennosta kennonpalat mukana rouskien mutta yleensä hunaja
 lingotaan kennosta pois ja purkkiin.

Kehitys ei ole noista juuri muuttunut, 
edelleen se terveellisin makeinen on hunaja. 
 Hunajalla on monia, lukuisia terveysvaikutuksia
joita nykymaailman sokerikarkeilla ei ole.

Karkin kehitys jatkui ja hunajan rinnalle tuli muita nameja. 

Hedelmiä kuivattiin ja jauhettiin ja massaa notkistettiin vedellä, 
muotoiltiin levyiksi tai pötköiksi ja joukkoon voitiin sekoittaa pähkinöitä ja 
sitä hunajaa. Muunmuassa hedelmänahkaa voi valmistaa nykypäivän keittiössäkin. 

Hunajalla pällystettiin kukkasia ja erilaisia ruokia.


Makeisten arvoa ei mitattu pelkällä viihdearvossa
kuten nykyään vaan makeista ruoka-aineista sai kullanarvoista
 energiaa ja kaloreita joita tarvittiin koneettomassa yhteiskunnassa 
jossa ruoan saanti muutenkin oli epävarmaa.

Sokeripitoinen ruoka oli esimerkiksi hyvää matkaruokaa. 

Mm. Pohjois-Amerikan intiaanit tekivät matkaruoaksi Pemmikaania, 
rasvan ja jauhetun lihan seosta johon sekoitettiin makeita marjoja ja hunajaa.

Hunajan nykyään korvanneen sokerin historia taas alkoi Intiasta jossa
keksittiin menetelmä sokeriruo'on mehun tiivistämiseksi 400-luvun tienoilla.

Pikkuhiljaa sokeri levisi eurooppaan ja keskiajalla valmistettiinkin makeisia
lähinnä ruoansulatuslääkkeeksi sekoitettuna erilaisiin mausteisiin ja taputeltuina 
pikkuruisiksi pillereiksi. Yksinkertaisin karkki oli tietenkin pelkkä sokerikimpale.


Sokeriruo'on tehokkaampi viljely, kuljetusten paraneminen
tehtaistuminen ja teknologistuminen yleensä 1800-luvulla
 toi sokerin käytön lopulta mahdolliseksi lähes jokaiselle 
eikä kyse enää ollut kallisarvoisesta "mausteesta"
ja ainoastaan herrojen herkusta. 1700-luvun lopussa
myös kaakao ja siitä prosessoidut tuotteet olivat
löytäneet tiensä maailmanmarkkinoille vaikka se
 "keksittiin" jo 1400ekr.

Ensimmäiset prosessoidut makeiset olivat keitettyjä makeisia.
 Sokeria keitettiin karamelliksi johon lisättiin väriaineita ja
muita makuaineita tai muita aineksia.


Makeisten valmistuksessa moni asia voi mennä pieleen.
 Lämpötilalla on sokerin kannalta todella paljon merkitystä.

Tämän koin itse muutama viikko sitten kun yritin tehdä pehmeää
fudgea ja keitin seosta liian kauan, sain sitkeää toffeeta.


 Makeislämpömittari on siis keitellessä tarpeen!

Keitettyjen karkkien lisäksi markkinoille tuli tietenkin suklaata 
jonka historia on ihan oma lukunsa. 

Sokeriin sotkettiin maitoa, luotiin
 toffeeta eri muodoissaan, keitettyinä kovina karkkeina,
 pehmeinä fudgeina, sitkeänä toffeena ja karamellimakeisina.

Purukumi oli vuosisatojen aikana jalostunut puun pihkan
puremisesta aivan omaksi valmisteekseen ja sai huippusuosion.

Sokeria keksittiin kehrätä, tämä oli vanha keksintö mutta
1900-luvun alussa luotiin varsinainen hattara, "keijusilkki."

Sokerilaatujen lisääntymisen jälkeen kehitettiin
mitä erilaisempia makeislaatuja joista saamme 
nauttia nyt vaikka joka päivä.

Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta
löytyi muutamia suomalaisia, nyt jo
retro- ja vintagemakeisia.

Muistatteko joitain näistä?

Chymoksen monia tuotteita: 

Pähkinäkaramelleja, Marianneja, Miss:ejä,
Nizza-, Jamaica-, Mokka- ja Paris-patukoita,
Banaanipatukoita, Leppäkerttukonvehteja
ja Ruususuklaata.


Hopeatoffeelevyjä ja MauMau salmiakkilakritsia.

Ihania Disney-limsoja myös jotka liitin vaikkeivät 
olekaan karkkia koska monella on niistä varmasti
muistoja.

 
Karkkis, karkkipäivänpussissa on ihania Skottitoffeita
joiden paperi aina takertui toffeeseen kiinni, onko siellä
Ruutibubbiskin ja Hopeatoffeelevy tietysti.

Hessun Superpastilleja ja 
Hellaksen Jaffa-Toffeita.


Hellaksen Anis-pastillit.
Hellaksen Pehmeä Tsinuski
Hellaksen Mentholi-pastilleja
Ja lopuksi IHANA Kola-Sekoitus! 
Makuina minttu- kerma, banaani ja suklaa.

Tuota kolasekoitusta olen kaihoten muistellut läpi 
vuosikymmenet ja nyt sen löysin! Noita myytiin lapsuuteni 
lähikaupassa kappaleittain. Teenpä noihin liittyen tunnustuksenkin että 
kerran todella pienenä (mutta kuitenkin tajuavana) pistin kaupassa yhden 
tuollaisen poskeeni maksamatta. Aivan kuin muistaisin vielä maunkin: banaani...

Rikollisista muisteluista nykyhetkeen,
aika lähteä oikeisiin töihin mutta sitä ennen kysyn,
kaihoatteko te jotakin namia lapsuudestanne?
Entäs mikä mahtaa olla nykypäivän mielimakeisenne?

maanantai 21. tammikuuta 2013

Kotilieden sekalaiset kasarimainokset osa 1.


Nyt olisi luvassa Kotiliesi-lehden mainoksia. 

Nämä ovat lehdistä joko vuodelta -80 tai -87
 koska vain niitä minulla oli skannauspinossa.


Minusta tämä on ihana mainos.

Ja minusta Fazer teki emämokan kun he tekivät kaikista levyistään sinisiä. 

Brändi "Fazerin sininen" tosin voi nyt kattaa kaikki maut,
ymmärrän mitä uudistuksella on haettu takaa mutta
uudistus tehtiin totisesti ulkonäön kustannuksella.

Tuokin tummasuklaalevy näyttää suorastaan kuninkaalliselta.

Entä muistatteko nuo pahvipurkin suklaanapit?

Kun olin pieni pidin niitä "hienoimpina" karkkeina mitä oli,
äitini käytti niitä kermakakkujen reunakoristeluihin ja minä
sain aina purkin loput jotka eivät kakkuun mahtuneet
joka tuntui niin luksukselta.


Pidän paljon myös tästä mainoksesta.

Itseasiassa jokin aika sitten ravintolapäivänä kun pidin kojuani,
mainostin leipomuksiani lapulla jossa luki tämän 
tapaan vain "Hyviä!" 

Oli hauska löytää tämä mainos ja sama taktiikka. 


Kovin pirteä mainos. 

Norlyn pitää pintansa 
edelleen sukkahousumarkkinoilla.


Brion mainokset eivät ole vuosikymmenten saatossa 
muuttuneet miksikään mutta skannasin tämän 
jotta muistaisin erään leluni. 

Minulla oli nimittäin tuossa 
 mainoksessa oleva puinen kissa. 

Tuo tuossa vihreäraitaisen pikkupojan 
edessä kolmena kappaleena oleva.


Nämä ovat Kumelan lasitehtaan Villiruusuja.

"Kuin palanen pohjoisen luontoa,
Jykevä kuin kivenlohkare,
Herkkä kuin ruusunkukinto.
Villiruusu on uutta suomalaista taidelasia. 
Kumelasta."
 
 Ihan muutama päivä sitten törmäsin näihin Leenuliinin
lasiblogissa. Vihreänä varsinkin kaunis.


Tässä on kikkailtu ja 
muokkailtu valokuvaa "jännittävästi."


Jotenkin lehti nimeltä "Stick nytt" kuulostaa huvittavalta,
joskin kai kuvaavalta. 

Neulontalehti kun on ollut.


Romanttinen, polyesteriyöpaita.

Tulikohan tälle mallille paljonkin tilauksia?
Sanokaa nyt joku että teillä oli tämä? :)

perjantai 18. tammikuuta 2013

Retrosydämiä ja kuulumisia


Uskotteko jos kerron että olen 8
kuukauden sisään tehnyt suunnilleen
 80 litraa pullataikinaa?

En minäkään meinannut uskoa kun lähdin asiaa
ajattelemaan mutta laskeskelin ja kyllä 
se pitää aika tarkkaan paikkansa.


Tuo kaikki taikina oli siis
ravintolapäivän pullakojujani varten.

Kun sitten näin marketissa ruokaostoksilla käydessäni laskiaspullia tuli minulla niihin
 ihan mahdoton himo. Mutta kaksi pientä pullaa joissa oli pienoinen nokare 
kermavaahtoa, teelusikallinen jos sitäkään, maksoi kolme euroa.

Ei kiinnostanut. Laskiaispullan idea on läträtä paljolla kermavaahdolla 
ja jos ei sitä ole, en ota.

Voitte kuitenkin kuvitella että kaikkien 80 litran munkkitaikinoiden jälkeen minua 
ei huvittanut yhtään tehdä pienintä puolen litran taikinaakaan ja niin ostin valmispullia. 


Surkuteltavaa on että näiden pullien hinnaksi tuli hilloineen ja 
kermavaahtoineen vähemmän kuin jos olisi itse ne leiponut.
Ei paljon kannata noin hinnan puolesta leipoa.
Pullapussi maksoi muutaman sentin päälle 2e.

Yläkuvassa siis erinomainen tilaisuus esitellä noita sydänlautasia 
joita löysin kirpputorilta. 
 Pino maksoi euron ja ne ovat niin herttaisia 
että hirvittää. 70-luvun tuotteita.


Näitä en löytänyt kirppikseltä vaan
uudesta lempikaupastani jonka jo monet arvaavatkin eli aikaiseminkin
hehkuttamastani ihanasta krääsäkaupasta Tigeristä! 

Vaarallinen kauppa, sinne ei voi mennä ostamatta halpaa krääsää.

 Ja vaikka nämä ovat niin ihanat niin krääsää nämäkin ovat
sillä en olisi tarvinnut yhtään enempää astioita ja
 silti oli pakko, kun näissä on sydämiä...

Eikö muka päivä parane kun aterioi tällaisilta?


Palasin tänään kotiini joululomalta.
  Tämä oli ensimmäinen näkyni. 

Vaaterekkini korkeudensäätömutteri oli raksahtanut hajalle. En ymmärrä miten se on täällä voinut yksinään
hajota kun eivät nuo vaatteetkaan kymmeniä kiloja paina vaikka on siinä varmaan jätesäkillinen uffin mekkolöytöjä. 

Jos katsotte tarkkaan, näkyy vaaterekin alla,
 alakulmassa hieno pölypallero, mikä lienee.


Sekin ihan
sydämenmuotoinen.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Sokoksen kuvasto 1987


Sokoksen kuvastosta v. 1987.


Olen usein vanhoja mainoksia katsellessa hämmästellyt 
miten toisinaan selkeästi vartaloltaan nuori ja kaunis malli 
on kasvoiltaan kovin vanhan näköinen. 
Tästä esimerkkinä keskikuvan malli.

Oletan hänen olevan noin 25-30 
vuotias mutta näyttää paljon, paljon vanhemmalle.
Kumma juttu. Luulen että ehkä se on
tuo kampaus joka vanhentaa.


Ton pikkutytön yöpaita on aika söpö.
Paljon kauniimpi kuin äidin.

Ja tuo miehen kerrasto on paljon
kivemman näköinen kuin nykykerrastot.



Hauskan näköinen tämä ukkeli tässä viiksineen.

En muuten osaa kuvitella millainen olisi hetki jolloin
mainoksessa kuvattu tilanne voisi syntyä kotioloissa.

Tässä on makuuhuone ja kaikki ovat kylpytakeissaan
ja miehelle jaetaan lahjoja kahden nuoren naisen naureskellessa
joista toinen pitää kättä tuttavallisesti
miehen olalla!

Stylistien vai miksikä näitä mainoksien laatijia 80-luvulla kutsuttiinkaan
olisi pitänyt vähän miettiä mitä mielikuvia antavat!



Sama ukko!
Ja eri nainen!
Ja kenenkäs nämä lapset ovat?

Kuvatekstissäkin kerrotaan että tässä on perhe...

Juuri sukuloidessa pari viikkoa sitten kuulin kun puhuttiin
etäisestä sukulaismiehestä jolla oli kaksi perhettä kahdella eri paikkakunnalla
ja perheet olivat ainakin johonkin pisteeseen saakka täysin tietämättömiä
toisistaan. 

Luulen että näissä mainoksissa on meneillään jotain samantapaista! 

Tuo pikkupoikakin näyttää peukkua, jotain epäilyttävää tässä on.


Oli miten oli, tuollaisen 
kokosamettisen haalarin haluaisin mielelläni!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Kauneus ja terveys 1977


Löysin kierrätyskeskuksesta muutamia 70-luvun
 Kauneus ja Terveys-lehtiä joissa oli hienoja kuvia.



Tässä vertailuln vuoksi uusin numero.

Mitä olen tuota lehteä silmäillyt niin 
sisältö on aika paljon
samanlaista kuin ennenkin.

Paitsi, entisajan 
lehdessä oli ronskimpia kuvia.


En nyt tiedä miten ronski luonnollinen kuva 
raskaanaolevasta naisesta on, mutta olen aika 
varma että sellaista ei nykylehdestä löytyisi.

Voin kuriositeettina kertoa että joko tässä
tai toisessa, toisen kuun K&T-lehdessä 70-luvulta 
oli myös kuva veitsellä halkaistuista aivoista.

Kokoaukeamana.

Se alkoi itseasiassa ällöttää niin paljon etten edes
ajatuksen tasolla pohtinut sen kuvaamista tähän. 

Aivot ovat muutenkin ällöttävä asia, en halua ajatella että
tässä näin, tälläkin hetkellä, hyvin, hyvin lähelläni on aivot.


Hassua että tässä mainostetaan noita mehuja
isolla sivulla mutta sitten itse tuote
on pikkuriikkisenä kuvana mainoksen alareunassa.

Tässäkin on jotain nykyään poliittisesti epäkorrektia
nimittäin alaston lapsi! 

Entäs jos joku pedofiili nyt saa kiksit
Valion mainoksesta? Tämä ei olisi ikinä sopivaa nykyaikana!

...Sivulauseessa, minusta nykyään ollaan hieman ylihysteerisiä.


No niin, entäpä tämä mainos?

Löytyisiko nykypäivän lehdestä?

Jotenkin hellyyttävää että luulen
että tässä on pyritty puhumaan konstailematta
häveliäästä aiheesta -siitä peräpäästä- 
mutta jotenkin on onnistuttu luomaan entistä nolostuttavampi mainos.

Ainakaan kenellekään ei varmasti jää epäselväksi mihin tarkoitukseen tuote on!



Tätä kuvaa skannatessa rikoin skannerin saranat. 
En millään meinannut saada kuvaa ilman varjoja 
ja lopulta painoin kansiluukkua liian voimakkaasti ja raks... Näitä sattuu.

Ihanan paksu otsatukka kuvan tytöllä.


Ilahduin kun näin tämän,
tässä elävä todiste siitä että ainakin joskus on ollut
saatavilla vihreää ripsaria. Olen ainoa henkilö josta olen kuullut joka 
käyttää nimenomaan vihreää ripsaria, sitä kun vain ei löydy mistään!

Yves Rochersilla oli joskus mutta ei enää. 
Nykyään en sitten käytä ripsiväriä 
ollenkaan kun en ole sitä vihreänä löytänyt...

Jaa, itseasiassa kun katsoin mainosta tarkemmin
niin eihän tässäkään vihreää ripsaria edes myydä vaan 
luomiväriä... Äh.


Sinullekin Silkki-Leena.

Osaisitko kuvitella että nykyään myytäisiin
shampoota jonka nimi olisi Silkki-Leena?

Ei minulla ole mitään nimeä vastaan, 
onkin harmi että tällainen kodikkuus 
ja kodinomaisuus on tuotteista pitkälti
hävinnyt kokonaan. Nykyään shampoissa brassaillaan
teknisyydellä ja laboratoriotuloksilla.




No vihdoin kivan näköisiä Nanson 
mainoksia niiden kerran esittelemieni kasarimainosten sijaan.

Mukavan näköistä kuosia.


Unhoon painuneita juomia. 

Hartwallin Perry ja Hartwallin VIP.


Ihanan pirteä hiihtoasuinen nainen
kiiltävine huulipunineen!


Tässä kuvassa jo
selvää kasarihenkeä.


Vimppana Anytime-mainos.

Suloisen 60-lukuista fiilistä 
noissa piparkakkumaisen ja
itämaisenoloisissa etiketinreunoissa!

"Haluamme että kokeilet sitä!"

maanantai 14. tammikuuta 2013

Pirkka-lehti 1989 ja mainoksia


Viime kesänä kaivoin lehtiroskiksesta tämän vuoden -89 
Pirkkalehden ihan tehdäkseni vertailuja nykypäivän lehteen.


Pirkka ei ole muuttunut yhtään! 

Aivan sama sisältö ja aivan samat jutut eikä
 ulkonäkökään ei ole vajaassa kolmessakymmenessä 
vuodessa muuttunut ollenkaan.




Onneksi sentään nämä mainokset
eivät ole samanlaisia kuin 
nykylehdissä.

Herää myötähäpeä noista pienistä runoelmista.



En muista tällaisia keksejä mutta katsokaa 
miten tyylikkäät pakkaukset niissä on!

Nuohan voitaisiin tuoda markkinille 
uudelleen ilman mitään uudistusta ulkonäköön.

Nuo keltaiset sitruunavohvelit muistan. 
Söin niitä kun ei muuta ollut mutta 
en koskaan pitänyt niistä.


Nanson vaatteet olivat aikanaan tällaisia.
Alankohan koskaan pitämään kasarimuodista... 

Alkaako kukaan?


Muistattekos kupongit?

Kuponkeja leikeltiin lehdistä ja sitten
kaupassa sai kuponkia vastaan aletuotteen.

Kukkarot olivat aina kuponkeja täynnä ja jos oli
 erityisen hyvä tarjous, kysyttiin naapurilta oliko
 hänellä ylimääräistä kuponkia...


Tämä kuva tuo veden kielelleni. 
Vuosi taisi muistikuvieni mukaan olla 1997 tai -98 
kun näiden valmistus lopetettiin. 

Nyt ulkonäöltään samanlaisia keksejä myydään
Lu Carneval Prinsessa-nimen alla

Maku on aivan, aivan erilainen. 
Hannut & Kertut takaisin!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Reseptikortit osa 3. Mestarikokki


Jos luulitte että reseptikorteista oltaisiin jo nähty viimeiset vilaukset, olitte väärässä.

Tässä osat yksi &; kaksi.

Mainitsinkin jo tuossa aikaisemmin että iso osa
näiden korttien resepteistä tuntuu nykyihmisestä
koomiselta tai sitten ihan suoraan sanottuna vastenmieliselle.

Esimerkiksi sisäelinten käyttö korttien resepteissä
on aivan normaalia mikä onkin ehdottoman järkevää
 jos lihaa syö mutta nykypäivälle silti vierasta.

(On muuten hupaisaa että korttilaatikossa on kokonainen
oma osastonsa pelkille silliruoille kymmenine resepteineen.

Aivan kuin silli olisi jokin oma ravintoryhmänsä!

Onkohan sitä sitten nelisenkymmentä
vuotta sitten syöty paljon enemmän?)


Maistuisiko tämä ennen mainittu kieli-spaghetti-salaatti?

Tykkäisikö perheen nuoriso? 


 Entä munuaiset? Maistuisivatko ne vai
ovatko nekin jo liian eksoottista ruokaa?

Oletko sinä ikinä ostanut munuaisia saati niitä syönyt?


Nämäkin ovat minusta kummallisia yhdistelmiä.

Siis kuminarahka? 
 Päärynän sisällä? 
Kehysteenä vihreän paprikan viipaleita..? 

Mitä ihmettä... Lisäksi tuo rahka näyttää herottuneelta... Hyhhyh.
Kumina on muuten kaikkien aikojen
henkilökohtainen inhokkimausteeni.

Minulle tulee oikeastaan paha olo pelkästään tämän kuvan katselusta.


Kinkkujuustolla täytetyt persikat ovat
kuminarahkan rinnalla jo ihan arkiruokaa.

 Tässäkin kieli kylpyyn, mausteisiin ja nätisti rullalle.
Sellainen kepeä pikku iltapala.

Miten nuo kielet voivatkin näyttää niin... Kielille.

Ajatelkaa mikä olisi vastaanotto jos tarjoaisitte
tuttapavariskunnan iltapalaksi kielilautasen?

Tässä olisikin hyvä pikku ohjelmanumero arvuuteltavaksi
ennen vieraiden saapumista, voisi vaikka lyödä vetoa että mikä olisi kunkin reaktio.

 Että ketkä söisivät kielet kauhusta kankeina kuitenkin liian kohteliaina kieltäytymään, ketkä sanoisivat suoraan että kiitos mutta ei kiitos ja löytyisikö joku joka oikein tykkäisi?

Jos nämä ruoat aikoo alas huuhtoa,
olisi kai hyvä olla kurkunkostuketta.


Kuminarahkan rinnalle voisikin ottaa longdrinkin
tai kesäpirtelön joka ei varsinaisesti ole lainkaan pirtelö.

Kaikenlaiset hyytelöjälkiruoat, hyytelödrinkit,
hyytelöliharuoat ja hyytelö-ihan-mitkä-vain olivat
 kovasti in, niin, oikeastaan jo 40-luvun puolivälissä
ja siitä jonnekin 70-luvulle.

On hauskaa että kun löysin nämä kortit, tuli mieleeni että näistä
syntyisi aivan mainio ruokablogi.

Kasvissyöjänä kuitenkin yli puolet resepteistä olisi jäänyt kokeilematta
joten ajatus jäi idean tasolle. Kunnes sitten korteista tietoa näitä postauksia
varten etsiessäni törmäsin blogiin jossa idea oli jo toteutettu! Mahtavaa!

 Ihan älyttömän viihdyttävä blogi, maailmasta löytyy kyllä hauskoja ihmisiä.
Vaikka muuten osaisit ruotsia sujuvasti, suosittelen lämpimästi google kääntäjän käyttöä sillä jo valmiiksi hauska aihe huvittavasti kerrottuna + google kääntäjä = varmat naurut.

Käykää kurkkimassa.