Titanic / Viimeinen ateria ja ruokalista

Kuukautta vajaa 100 vuotta sitten tapahtui kuuluisa Titanicin haaksirikko.

Tapahtuman muistoksi (ja kassavirtojen kasvatukseksi) kortensa kantavat
 kekoon ohjaaja James Cameron tuodessaan teattereihin elokuvan Titanic
3D-versiona sekä minä itse perehtyessäni aiheeseen joka itseäni kiinnostaa.

Omia varojani tämä kirjoitus ei ikävä kyllä nosta!

Ihmisten viimeiset hetket kantavat usein myytillistä hehkua.

Silloin kun kyseessä on tunnettu tarina jossa on poikkeuksellista
loistoa ja traagisuutta, kiinnostavat yksityiskohdatkin.

Juuri erilaiset yksityiskohdat luovat tarinaan syvyyttä ja vaikka en
 nyt perehdy kuuluisimpiin Titanicilla sammuneisiin ihmiskohtaloihin,
perehdyn kuitenkin aiheeseen joka erittäin läheisesti kosketti jokaista
 laivalla ollutta ja jolla on yhtymäkohtansa myös meihin.

Ruoka.

He söivät, me syömme ja me kaikki kohtaamme
 jonain päivänä oman viimeisen ateriamme.

Yleensä tarkat tiedot kunkin viimeisesta ateriasta eivät jää historian sivuille
 muistiin mutta kun kyse oli oman aikansa suurimmasta ja loisteliaimmasta
höyrylaivasta on asia tietenkin aivan toinen.

Seuraavaksi jatkoa viimeiset ateriat-sarjalleni vaikken
arvannutkaan että aiheestä löytyisi näin paljon kirjoitettavaa.

Siispä, sata vuotta sitten.

 Kun huhtikuun neljännentoista päivän ilta koitti, nautittiin
 Titanicilla hyvin monenlaisia ja erilaisia aterioita. 

Ensinnäkin joukko huomattavan varakkaita matkustajia
 illasti suljetussa tilaisuudessa laivan á la carte-ravintolassa.
Aterian on sanottu olleen suurenmoinen.

*

Samaan aikaan ensimmäisen luokan illallissalongissa nauttivat kymmenen ruokalajin
 ateriastaan muut superrikkaat ja etuoikeutetut. Puitteet olivat upeimmat mitä rahalla
sai, ja syystä, olivathan he maksaneet tästä yhdestä matkastaan nykyrahassa 95.000
euroa ja halusivat rahalleen vastinetta.

*

Toisaalla toisen luokan illallissalongissa budjettimatkustajat nauttivat upean
ateriansa aavistuksen vähemmällä kimalluksella höystettynä mutta yhtäkaikki
 varsin kauniisti katetussa ympäristössä.

*

Alempana, F-kannella viimeisen ateriansa söivät kolmannen luokan matkustajat.
 Hekin saivat osansa upouuden laivan loistosta sillä vaikka ruokailutilat olivat
 spartalaiset olivat ne kuitenkin siistit ja ruoka oli hyvää.

*

Näistä neljästä erilaisesta ruokalistasta tunnemme nyt vain kaksi.

Onneksemme toinen säilyneistä ruokalistoista kuvaa ensimmäisen luokan ateriaa.

Tätä juhlallisemmaksi ei viimeinen ateria enää voi tulla.

* Ensimmäinen ruokalaji *

Piti sisällään valikoiman erilaisia alkupaloja sekä ostereita.

* Toinen ruokalaji *

Consomme olga ja Cream of barley.

Consomme Olga oli portviinihöystettyyn, kirkkaaseen
vasikanliemeen valmistettu keitto johon oli lisätty vihannessuikaleita,
vaahdotettua munanvalkuaista sekä raakojakampasimpukoita.

Cream of barley taas kermainen ohranjyviä
sisältänyt tuhdimpi keittovaihtoehto.

* Kolmas ruokalaji *

 Haudutettua lohta
Hollandaisekastiketta
 Kurkkuja

* Neljäs ruokalaji *

Sisäfilettä "Lili"
 Paistettua kanaa lyonilaisittain,
Kesäkurpitsaa

* Viides ruokalaji *

Lammas minttukastikkeessa
Paahdettu kananpoika omenakastikkeella
Naudan ulkofilettä
Muotoillut chatenau-perunat
Vihreitä herneitä
Porkkanoita kermassa
Keitetty riisi
Parmentier-perunat
Uudet perunat

 

* Kuudes ruokalaji *

Punssi 'romaine'

(Sitruunamehua, rommia ja shamppanjaa marenkivaahdolla)

* Seitsemäs ruokalaji *

Paistettua viiriäistä ja krassia

* Kahdeksas ruokalaji *

Kylmä parsavinaigrette

* Yhdeksäs ruokalaji *

Hanhenmaksaa,
 selleriä

* Kymmenes ruokalaji *

Waldorfin vanukas
Persikoita chartreusehyytelössä
Suklaa- ja vaniljatuulihattuja
Jäätelöä ranskalaisittain

* Aterian jälkeen *
 
Juustoja ja tuoreita hedelmiä.
Portviiniä.
Kahvia ja sikareita,
 Tislattuja alkoholeja.

(Ensimmäisen luokan ruokasali)

Ensimmäisen luokan päivällisastioita

Kuvia Titanicin esineistön nostosta

Vintage / Mainos / Vanha mainos / Sovinistinen / Nainen / Naisen asema

Minä pidän vanhoista mainoksista ja vanhoista kuvituksista.
Siksi koska niiden visuaalinen maailma on erilainen sekä
siksi että ne ovat usein melko värikkäitä mutta ennen kaikkea
  siksi että ne herättävät minussa monenlaisia eri tunteita.

Nämä mainokset puhuvat vanhasta maailmasta jossa äitimme
 tai isoäitimme tai isoisoäitimme elivät. Ja jos kuvien merkityksiä
miettii, huomaa että vielä nykymaailmassakin naisia syyllistetään
samoin mutta toki hienovaraisimmin keinoin.

Huomatkaa myös brändit.

Jo aikanaan isoilla firmoilla kuten Liptonilla, Listerinellä, Palmolivellä,
 Kenwoodilla jne. oli omat mainososastonsa joissa ei sohittu makkinoille
mainoksia joilla ei olisi ollut vankka pohjansa kansan moraalikäsityksissä
tai jotka olisivat olleet vastoin yleisiä hyväksyttyjä sosiaalisia suhteita.

Seuraava ei ole mainos mutta muuten vain aikansa mentaliteetin havainnolistaja:

My little ponyja, retromekko ja mieluisia kirjoja Vallilan kirpputorilta

Tämä päivä on ollut sellainen joka laittaa ajattelemaan huolestuttavia
ajatuksia. Kaikki on sujunut niin mukavasti että tunteita jotka sanovat
että vastapainoksi on tapahduttava  jotain kauheaa tulee väkisinkin.

Lähdin aamuvarhaisella  käymään kirpputorilla, arvelin pessimistisesti
etten varmaankaan mitään ihmeellistä löydä ja sitten löytyikin näin iso kasa poneja!

Koko viime vuosi oli ponikeräilyn kannalta todella huonoa aikaa,
kirpputoreilta ei löytynyt mitään. Nyt olen tyytyväinen.

 Ostin myös erään kovasti pitämäni viihdekirjailijan kirjoja pilkkahintaan.

Catherine Cookson kirjoitti lukuisia historiallisia romaaneja ja oli
kuollessaan vuonna 1998 britannian myydyin kirjailija ja multimiljonääri.

Hän kirjoitti lähes sata kirjaa pitkän elämänsä aikana ja vastusti koko
elämänsä kirjojensa kategorisointia "naisten romanttiseksi kirjallisuudeksi."
Hän itse kutsui kirjojaan historiallisiksi kertomuksiksi ihmisistä ja näiden
asemista yhteiskunnassa joka oli hänelle tuttu vanhempiensa
kertomuksista ja omasta lapsuudestaan.

Cooksonin tyyli on mukaansatempaava ja mukaansatempaavuuden
 eräs raadollinen syy on että hänen kirjojensa päähenkilöt käyvät
 läpi käsittämättömän rankkoja asioita. Kirjoissa on aina suuria
intohimoja mutta ne eivät useinkaan ole luonteeltaan seksuaalisia
vaan juontavat juurensa erilaiseen vihaan, kaunaan ja sukuriitoihin.

Suomessa kustantamo on nähnyt parhaaksi kääriä
nämä kirjat mitä kauheimman kuvittajan kauheimpiin pehmopornomaisiin
kuvituksiin minkä uskon olevan kaikkein suurin syy sille että jotkut
dissaavat itse kirjailijaa.

Maailmankaikkeuden mielestä olin ilmeisesti siis juuri
 oikea henkilö kulkemaan sellaisen henkilön kirppispöydän
 luokse joka myi nämä uudet viisi paksua kirjaa minulle
yhdellä eurolla. Mukava mies ja hänen kiva rouvansa
 olisivat itseasiassa antaneet minulle KAIKKI pöytänsä
Catherine Cooksonin kirjat eurolla ja niitä oli varmasti yli
 kymmenen mutta en jaksanut kantaa ja osa minulla jo oli :)

Lisäksi hankin ihanan Jean M. Untinen-Auelin maan lapsi sarjan
 kolme kirjaa eurolla... Joissa on kirjailijan itsensä omistuskirjoitus.

Tällaisenkin löysin! On hieno.

Tavaroita katsellessani kuulin myös tarinan jonka nyt jaan.

Pengoin vaatekasaa jonka takana istuivat kaksi suunnilleen
parikymppistä tyttöä. toinen tyttö aloitti:  

"Hei tiätsä, olin eilen miehen kanssa ja oltiin menossa metroon.
 No se metro ehti mennä just meidän edestä niin istuttiin penkille odottamaan uutta.
No heti kun oltiin istuttu niin huomattiin sillä penkillä siisti valkoinen kirjekuori
jonka päälle luki "Sinä joka löysit tämän, tämä kirje on sinulle." Joo!

Oltiin että mitä ihmettä mut avattiin se sitten.
Se oli sellaista kermanvalkoista paperia ja siellä luki niinkun;
 'Hei sinä joka avasit tämän kirjeen. Haluan kertoa että
 olet ihmeellinen. Olet kaunis ja upee!"

Sitten tytöt päivittelivät että hitsi miten hienoa ja itse purin huulta
kun teki mieli alkaa myös hehkuttelemaan hauskaa tapahtumaa.
Tuo kertomus teki tästä päivästä vieläkin mukavemman. 

Pitäisikö nyt melkein todeta että pidemmittä puheitta vetäydynkin tästä
 keittiön pöydän alle tekemääni maanjäristys/meteoriitin putoamis/ydinsota/
ruttoepidemiasuojaani sillä jotain pahaa on varmasti tulossa koska minua on
tänään näin erityisesti hemmoteltu. Mukaani otan tietenkin kuitenkin uudet
ponini ja kirjani joita hivelen autuaasti ja niin keskittyneesti että en onneksi
huomaa vaikka ilmestyskirjan pedot alkaisivatkin lennellä ikkunan ulkopuolella.

Toivottavasti teilläkin oli hauska päivä!