My little pony, Stengods, Muki

Ponimukeja!

Kävipä tuuri. Olin vierailemassa viikon verran lähes 90-vuotiaan mummoni luona ja kävin tuolloin myös pikkupaikkakunnan työttömien kirppiksellä. Möyrin koko mökin läpi enkä löytänyt lähes mitään tähdellistä ja juuri kun olin kääntynyt lähteäkseni viipyi katseeni sekalaisen romun pöydässä ja näin nämä. Kylmää kun mietin että olin jättää nämä sinne tyystin. En ymmärrä, muistutan itseäni aina katsomaan mukihyllyt ja niin luulin tehneeni nytkin ja silti en ensikatsomalla näitä huomannut.

Näiden hinta lienee siinä 20-30e tietämillä, ainakin
huutonetissä. Itse maksoin näistä tällä kertaa yhteensä yhden euron.

Yksi tällainen minulla jo onkin kiitos mainitun nettikirppiksen ja nyt sitten on kaksi muutakin. Nämä ovat muuten erilaisia.

Kamera tarkentaa näköjään mihin sattuu

Hyvin samankaltaiset asennot kylläkin vaikka ponit ovat erilaiset.

Soma.

My little pony - STAR CATCHER

"STAR CATCHER: Coolein tapa tehdä ponista näköisesi

Erikoiset jääkynät mahdollistavat värien muutokset ponissa,
 voit tehdä poniin erilaisia leimoja. Täytä jääkynät vedellä
 ja pakasta. Jäisinä kosketa niillä ponin pintaa paljastaaksesi
 salatut värit! Käytä sitten lämpimiä sormiasi tai lämpöistä 
pesukinnasta (ei sisälly pakkaukseen) muuttaaksesi 
ponin jälleen valkoiseksi! 

Koristele poni millä tahansa haluamillasi
 tavoilla, niin usein kuin haluat."

Star Catcher oli poni joka tuotiin markkinoille ensimmäisen
 kerran vuonna 2004 osana G3-linjaa ja sen tuotanto on
 sittemmin lopettettu. Poni tuotiin markkinoille uudelleen
 vuonna 2007 suurena koristeltavana ponina.

Star Catcher on ensimmäinen pegasusponi G3-sarjassa ja:

 "ponivillen legendan mukaan Star catcher on nimenomaan toiveiden toteuttaja,
 hän asuu perhossaarilla, paikassa jossa kaikki pegasusponit asuvat. 

Hän rakastaa tutustua uusiin ystäviin. Hänen parhaimpiin 
ystäviinsä kuuluu mm. Skywishes."

 (Kuka näitä tönkköjä mainostekstejä on oikein keksinyt...)

My little pony-keräilyni on liikkumassa huolestuttavaan

 suuntaan josta olen aikaisemminkin maininnut. Ensin vain

 G1-krääsää, sitten satunnaisia G2:sia ja nyt jo G3:ia! 

Eikä tämä ole edes varsinainen poni vaan iso figuuri. 

Vaan, kun kirpulla vastaan tuli muutamalla eurolla koristettu

 hintalappu ja näin sirpakka neitonen niin alistuin. Tulkoon geekolmoset.

(Pahoittelen samalla kamalan huonoja kuvia.)

Allekirjoittaneella ei ollut aavistustakaan että tässä olisi tällainen 

spesiaaliponi ässä hihassaan. Ei, googlasin siivekkäitä poneja vuosiluvun

 perusteella, sitten symbolin kautta löysin oikean uhrin ja huomasin että 

tämä mukamas osaisi vaihtaa väriä. 

Ja kyllähän se osasi, vieläkin ja jopa aika räiskyvin värein.

 Kylmää vettä hanasta nenään...

Ihmisen lämpimällä sormella voi painella kuvioita.

Mikä sirkusponi!

Hupaisinta on että toisinkuin yleensä näissä lämmön perusteella

 väria vaihtavissa leluissa, tämän värit eivät hiivu takaisin 

valkoiseksi kun lämpötila muovissa tasaantuu vaan poni säilyttää

 nuo sirkuksenkirjavat värinsä ihan aina, vaikka kuukausitolkulla

 kunnes huvittaa iskeä poni jälleen kuumaan kylpyyn.

Herttoniemi pihakirppis / Siivouspäivä /

Kävin tänään Herttoniemen pihakirppiksellä.

Minusta tällaiset tempaukset ovat hauskoja. Ei ole tarvetta maksaa kalliita hintoja kirppispöydästä, turhasta krääsästä pääsee eroon ja sen voi korvata jollain kivemmalla krääsällä :)

Herttoniemen asukkaat olivat siis kärränneet kerrostalojensa ja omakotitalojensa ja yleisesti vain katujen varsille myytävää. Kuhina oli kova jo aamukymmeneltä ja itsekin löysin muutaman ponin.

Tästä on paljon sanottavaa. Ensinnäkin että on hirveän herttaista miten kasariponi tämä on.

 Diskoraidat kyljessä, krepattu tukka, turkoosi silmämeikki ja vaikka tämä poni on GREAT HAIR Ringlets jonka pitäisi olla tuttu poikkeuksellisen pitkästä harjasta niin oli joku lapsi kyllästynyt totaalisesti sen vaikeahoitoisuuteen ja krouvisti tehnyt sille aidon kasaripunkkarin joka tyyliin paremmin toki sopiikin.

Lisäksi nimensä hämmentää minua. Syyt löytyvät tästä ja tästä.

Mikä himo Hasbrolla on ollut nimetä niin monta ponia niin harhaanjohtavan samoin?

Tästä olin iloinen. Daddy sweet celebrations oli niin hyvässä kunnossa, siis todella tahmainen ja likainen kylläkin. Lisäksi otsatukkaa on napsittu aivan aavistuksen mutta muuten harja oli ihanan silkkinen. Rakastan tämn ponin värejä. Tuo smaragdinvihreä väri on aivan upea.

Lisäksi ostin Pony briden josta ei ole kuvaa, se saa mennä kahden muun Pony brideni kimppaan... Ponit maksoivat vain 50 senttiä kappale.

Kierrokseni jälkeen kaappasin itsekin ikeakassiin kirppikselle menossa olevia vaatteita, suuntasin katumyyjäksi ja istuskelin aurinkoisella mutta kylmällä nurmikolla muutaman tunnin tienaten kokonaista 17 euroa. 

Kassa ei pahemmin karttunut mutta minun ei olisi todellakaan muuten tullut istuttua kauniina aurinkoisena päivänä ulkona ja oli ihana hengitellä raikasta ilmaa ja katsella ihmisiä. 

Loppuvaiheessa tosin sormeni olivat pudota pois. Lueskelin samalla kirjaa Below stairs ja sormien altistaminen viimalle ja kylmille kirjan sivuille oli koitua niiden kohtaloksi. 

Tuo Below stairs on mielenkiintoinen kirja. Te jotka katselitte ihanaa Downton abbey-tv-sarjaa alkuvuodesta saattaisitte olla tästä kiinnostuneita. 

Kirja perehtyy tuonaikaisen palvelusneidin elämään ja työhön ja pitää  sisällään paljon sellaisia mielenkiintoisia pikkujuttuja joista olen kiinnostunut.

Lukemiseni keskeytyi kohtaan jossa kertoja Margaret on kuvailemassa herrasväen arkipäivällistä johon yksistään kuului viisikin eri ruokalajia alkaen kirkkaasta keitosta jonka päältä Margaret-raukka joutui kuorimaan loputtomia kerroksia rasvapisaroita saadakseen keiton aivan kirkkaaksi, työ jota hän inhosi. Margaretin muu arki oli toki rasvapisaroiden kuorintaa huomattavasti raskaampaa.

Lopulta oli aika kerätä kimpsut ja kampsut ja palata sisätiloihin lämmittelemään. Oli oikein mukava päivä, kylmä mutta aurinko oli aivan ihana ja uskomatonta miten paljon erilaisia kevätkukkia pursui joka nurkalta. Keltaisia ja sinisiä ja punaisia ja valkoisia. Luonto keväällä on niin kaunis.

Jos teitä kiinnostaa vastaava tapahtuma niin teillä on toivoa vaikka tämä tapahtuma menikin sivu suun; Sivustolla siivouspäivä kerrotaan tarkemmin pääkaupungin yhteisestä massiivisesta kirppistapahtumasta joka on lauantaina 12.5. Itse missaan kemut mutta menkää te.

"On aika siivota vintit, ja vaihtaa kodin tyyli. Kevätsiivous muuttaa lauantaina 12.5. Helsingin isoksi kirpputoriksi ja markkinoiksi, jolloin kuka tahansa saa tuoda ylimääräiset tavaransa kadulle annettavaksi tai myytäväksi. Ja shoppailla itselleen naapuruston parhaat löydöt. Tänä yhtenä siistinä päivänä saa myös myydä itse tekemiään ihanuuksia, esimerkiksi lapset omia askartelujaan."

My little pony/ pehmolelu/ Sweetsong

Rajoitan keräilyni yleensä tiukasti G1-poneihin (joskus nättiin G2:seen) mutta toisinaan teen krääsäheräteostoksen. Varomattomalla kierroksella löysin tällaisen parilla eurolla ja annoin periksi mielihalulleni ottaa se mukaan.

Tämä on vuoden 2004 Sweetsong-pehmo joka oli tosi lötkössä kunnossa.

Pesun jälkeen pakkautui sisällä oleva vanu entistä tiukempaan klimppiin ja poni oli lähinnä tyhjä pussi. Tyhjensin siis pari tarpeetonta, tämäntyylisiin tarkoituksiin varaamaani koristetyynyä ponin lisätäytöksi.

Ratkoin saumat auki ja operaatio alkoi... Riivin klimppiintyneen vanun pois, nypin sen suortuviksi ja laitin takaisin tyynyjen sisälmysten kanssa.

 (Missä tää permis on otettu..?)

Mutta tulihan siitä ihan söpö!

Missin kelpaa hymyillä. Vaikka onkin raukka vain g3:nen.

My little ponyja, retromekko ja mieluisia kirjoja Vallilan kirpputorilta

Tämä päivä on ollut sellainen joka laittaa ajattelemaan huolestuttavia
ajatuksia. Kaikki on sujunut niin mukavasti että tunteita jotka sanovat
että vastapainoksi on tapahduttava  jotain kauheaa tulee väkisinkin.

Lähdin aamuvarhaisella  käymään kirpputorilla, arvelin pessimistisesti
etten varmaankaan mitään ihmeellistä löydä ja sitten löytyikin näin iso kasa poneja!

Koko viime vuosi oli ponikeräilyn kannalta todella huonoa aikaa,
kirpputoreilta ei löytynyt mitään. Nyt olen tyytyväinen.

 Ostin myös erään kovasti pitämäni viihdekirjailijan kirjoja pilkkahintaan.

Catherine Cookson kirjoitti lukuisia historiallisia romaaneja ja oli
kuollessaan vuonna 1998 britannian myydyin kirjailija ja multimiljonääri.

Hän kirjoitti lähes sata kirjaa pitkän elämänsä aikana ja vastusti koko
elämänsä kirjojensa kategorisointia "naisten romanttiseksi kirjallisuudeksi."
Hän itse kutsui kirjojaan historiallisiksi kertomuksiksi ihmisistä ja näiden
asemista yhteiskunnassa joka oli hänelle tuttu vanhempiensa
kertomuksista ja omasta lapsuudestaan.

Cooksonin tyyli on mukaansatempaava ja mukaansatempaavuuden
 eräs raadollinen syy on että hänen kirjojensa päähenkilöt käyvät
 läpi käsittämättömän rankkoja asioita. Kirjoissa on aina suuria
intohimoja mutta ne eivät useinkaan ole luonteeltaan seksuaalisia
vaan juontavat juurensa erilaiseen vihaan, kaunaan ja sukuriitoihin.

Suomessa kustantamo on nähnyt parhaaksi kääriä
nämä kirjat mitä kauheimman kuvittajan kauheimpiin pehmopornomaisiin
kuvituksiin minkä uskon olevan kaikkein suurin syy sille että jotkut
dissaavat itse kirjailijaa.

Maailmankaikkeuden mielestä olin ilmeisesti siis juuri
 oikea henkilö kulkemaan sellaisen henkilön kirppispöydän
 luokse joka myi nämä uudet viisi paksua kirjaa minulle
yhdellä eurolla. Mukava mies ja hänen kiva rouvansa
 olisivat itseasiassa antaneet minulle KAIKKI pöytänsä
Catherine Cooksonin kirjat eurolla ja niitä oli varmasti yli
 kymmenen mutta en jaksanut kantaa ja osa minulla jo oli :)

Lisäksi hankin ihanan Jean M. Untinen-Auelin maan lapsi sarjan
 kolme kirjaa eurolla... Joissa on kirjailijan itsensä omistuskirjoitus.

Tällaisenkin löysin! On hieno.

Tavaroita katsellessani kuulin myös tarinan jonka nyt jaan.

Pengoin vaatekasaa jonka takana istuivat kaksi suunnilleen
parikymppistä tyttöä. toinen tyttö aloitti:  

"Hei tiätsä, olin eilen miehen kanssa ja oltiin menossa metroon.
 No se metro ehti mennä just meidän edestä niin istuttiin penkille odottamaan uutta.
No heti kun oltiin istuttu niin huomattiin sillä penkillä siisti valkoinen kirjekuori
jonka päälle luki "Sinä joka löysit tämän, tämä kirje on sinulle." Joo!

Oltiin että mitä ihmettä mut avattiin se sitten.
Se oli sellaista kermanvalkoista paperia ja siellä luki niinkun;
 'Hei sinä joka avasit tämän kirjeen. Haluan kertoa että
 olet ihmeellinen. Olet kaunis ja upee!"

Sitten tytöt päivittelivät että hitsi miten hienoa ja itse purin huulta
kun teki mieli alkaa myös hehkuttelemaan hauskaa tapahtumaa.
Tuo kertomus teki tästä päivästä vieläkin mukavemman. 

Pitäisikö nyt melkein todeta että pidemmittä puheitta vetäydynkin tästä
 keittiön pöydän alle tekemääni maanjäristys/meteoriitin putoamis/ydinsota/
ruttoepidemiasuojaani sillä jotain pahaa on varmasti tulossa koska minua on
tänään näin erityisesti hemmoteltu. Mukaani otan tietenkin kuitenkin uudet
ponini ja kirjani joita hivelen autuaasti ja niin keskittyneesti että en onneksi
huomaa vaikka ilmestyskirjan pedot alkaisivatkin lennellä ikkunan ulkopuolella.

Toivottavasti teilläkin oli hauska päivä!

Ekat ponit

My little pony purukumtarrat

80-90-lukujen taitteessa Hasbron My little pony-lelut olivat suosionsa huipulla.

Niillä leikittiin, niitä katseltiin televisiosta, niiden kuvilla

 koristetuissa vaatteissa kuljettiin ja yöllä nukuttiin ja ponien

 viehkot kuvat koristivat monien makeiden herkkujen pakkauksia.

Tällöin sain kaiketi luvan aloittaa purukumitarrakeräilyn sillä näitä

tarroja minulle on kertynyt hyvin monta.

Vaaleanpunaisen pakkauksen sisältä löytyi
yksi leveä ja litteä purkkalevy ja ponitarra.

Tarroja oli kerättävänä yhteensä 100, mikä tarkoitti aikamoista
 purkanjauhantaa mikäli halusi saada kokoelmansa täydeksi.

Voinkin ylpeänä ilmoittaa kokoelmastani löytyvän 94 tarraa eli
pääsin tavoitteessani erittäin pitkälle!

Ihme ja kumma ylimääräisiä tuplatarroja ei varastosta
 montaa löydy. En koskaan ole tarroja haaskannut joten mikäli
 tuplatarroja olisi ollut, ne takuulla olisivat edelleen tallella.

Osa muruista huonossa valossa ja vinossa

Kaipaan noita aikoja. Ponipurkat takaisin kauppoihin
 ja kaikki muukin ponikrääsä. Mutta nimenomaan ne vanhat ponit, älkää
edes mainitko näitä uusia ällöponeja joiden kanssa nykylapset leikkivät.

Osuvaa että juuri täman ponin kuvassa on heijastusta

Muistelen lämmöllä miten sain tuttavamarketinpitäjän

 rouvalta joululahjaksi pahvista tehdyn My little ponytalon

 jonka sisällä oli erilaisia My little ponymakeisia, patukoita, 

karkkiaskeja jne, jne. 

Oi kun olisivat jäänyt kääreet säästöön.

Tarrojeni tila huolestuttaa minua. 

Alle 20-vuotta vanha kokoelma jo jo nyt rapistumassa 

tarrojen liiman puskiessa taustalta kuvan läpi.

Mitä niille voi tehdä? Miten etenevän tuhon voisi pysäyttää?

Erityisesti tämä pari on suosikkini, miksiköhän...

Tarrat ovat kellastuneet ja se varmasti etenee. 

Uusi ongelma jota en ollut huomannut ennen koskee tarran

 päällisosaa, aivan kuin joistakin kohtaa itse kuvan väri olisi 

hiutumassa pois vaikka jokainen tarra on siististi muovikansiossa

 erillisessä lokerossa. 

Jään tarkkailemaan huolestuneesti tilannetta.