Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vaatteet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Aamusta iltaan



 Aamu kurkkii jo uutimien raosta mutta vielä ei sen 
valo jaksa karkoittaa terveen nuoren mielen unikuvia. 

Ruumis lepää unenlämpimänä suloisen pehmeässä
 SILO-yöpuvussa. Siro pitsikuvio kohoilee rinnalla 
hengityksen tahdissa...


...Mutta herätyskello soi armottomana!

Päivä kutsuu töineen ja velvollisuuksineen. 

Ylös vain lämpimästä vuoteesta! 
SILO-kerrasto odottaa jo tuolilla.

Se on yhdeksästi pesty, mutta yhä on kudos 
joustavaa ja pehmeää ja väri haalistumaton.


Reipas aamuvoimistelu karistaa viimeisetkin unet silmistä.

Eikä kestävä SILO-kerrasto ratkea saumoistaan 
huikeimmassakaan "sillassa" tai jalanheitossa!


Ja nyt nopeasti kiharat järjestykseen!

Herkullisen kaunis SILO-kampaustakki hartioille! 

Se suojaa vilulta - ja onpa hauskaa tarkastella
 itseään peilistä niin naisellisen "kehyksen"
 ympäröimänä. 

Ja sitten nopeasti jalkaan SILO-sukat.

 Kello on jo uhkaavan paljon.


 ..Vielä kuppi kahvia tässä hienossa
aamutakissa - siitä ei todellakaan
hennoisi erota!


"Verrattoman kivoja työpukuja nämä SILOn villakudospuserot!

Kodikkaita ja käytännöllisiä. Ja silti niin sieviä ettei tarvitse
pelätä uuden prokuristin silmäyksiä, - tuon joka pitää itseään
"naistuntijana." 

Panenpa silti päälleni vaihteen vuoksi SILOn sinisen 
charmeuse-puseron... Hätäkös näillä SILOn valmisteilla
on konttoristin palalla hankkia useampiakin!"
 
 
"Tulen, tulen, tietysti tulen! Eihän missään opi niin paljon 
naisten muodista kuin SILOn mannekiininäytöksissä! 
 Saahan siellä nähdä kaikkea "intiimeistä" tanssiaispukuihin saakka!"

"Juu! Ja kyllä me ehdimme sen jälkeen vielä Irjan nimipäivillekin. 
Minä panen ylleni vierailupukuni SILO:n  charmeusesta, sen
 kauniin ruosteenpunaisen. ...Laurikin on niin ihastunut siihen väriin."

"Tietysti voit sen tehdä! Silon villakangaspukujen
joukossahan on monta jotka kelpaavat "tilaisuuksiinkin"
eikä vain arkipuvuiksi. Musta puku ja nyörikoristelu - Hienoa!
Ne ovatkin aina niin tyylikkään yksinkertaisia, juuri niin kuin
trikoopukujen pitää ollakin."                                                                 "Hei hei nyt sitten, näkemiin!"


"Miten monia uusia kudoslaatuja, leikkauksia ja värejä SILO olikaan 
taas keksinyt! Näitkö sen uuden melkein pitsimäisen charmeuse-laadun
"Vesililja-"asussa?"

"Minusta kyllä "Mona Lisa" oli kaunein. 
Sellaisen yöpuvun tahtoisin viivana... 

Voiko kauneemmin esittää muodin uutta naisellistunutta suuntaa!
 Ja mustan ja vaaleanpunaisen yhdistelmä oli sitten hieno. 
Ihailenkin aina SILO:n värisommitelmia ja pitsejä."

"Hei entä ne sirot ja nuorekkaat tanssiaispuvut? 
 "Tonavan aallot" oli niistä yliveto.  Ja entäs niiden hinta - 
vain puolet tavallisen kangasleningin hinnasta! 

Mutta nyt nopeasti Irjan luo, hänen nimipäiväkahvinsa
on jo ehtinyt moneen kertaan jäähtyä.


"Rakas ystävä - taidamme olla julman myöhässä!

Mutta mitä ihmettä, sinullahan on myös ylläsi SILO:a! Ennenhän
et sietänyt trikoopukuja, pelkäsit niiden venyvän."

"Oppia ikä kaikki. Nyt tiedän että silittämällä istumisesta venyneet paikat kostean 
kankaan läpi, ryhdistyy puku heti entiselleen. Viime kesänä rengasmatkallani 
ihastuin SILO:on - opin huomaamaan, että matkoilla käytännöllisempää
ja helpommin hoidettavaa vaatekappaletta ei voi olla. 

Äitikin on nykyisin niin innostunut SILO:n pukuihin, tummiin väreihin tietysti. 
Ja kun hän tilaa ne mittojen mukaan, istuvat ne hänellekin aina oikein mainiosti."


"Voi että miten hauska ilta."

"Niin on, ja sinä... Sinä olet vallan ihastuttava...
Mutta kylläpä sinulla on sievä leninki,
senkin pikku tuhlari!"

"Vai tuhlari! Hui-hai! Tämä on SILO:n valmistama
tanssiaispuku ja jos sanoisin sinulle sen hinnan,
et enää lausuisi minulle ainuttakaan kohteliaisuutta.
Mutta oli hauskaa että pidit siitä, itse viihdyn siinä
aivan hirmuisen hyvin. 

No, poika - älä nyt katsele siinä silmiäsi sokeiksi,
muista askeleetkin!"


Ah, miten makeasti olenkaan nyt
pitkän päivän jälkeen väsynyt. Miten hauska päivä...

Ei, en malta olla jatkamatta tätä juhlatunnelmaa!

Otanpä ylleni uuden SILO-pyjamani. Sen hienot 
värit ja mielikuvitusrikas malli sopivat juuri nyt 
mielentilaani!


Ja nyt, nyt hyvää yötä!
Keveitä, kirkkaita unia!


(Kuvat: Kansalliskirjasto 1935.)

perjantai 29. marraskuuta 2013

Mitä Liisa kertoi Eilalle?


Kaipaakohan joku teistä blogini lukijoista hermovoimaa? 

Entä merkillisellä tavalla sisäistä varmuutta
 tai halua toisinaan peräti hurmaantua?

Tässä tarinassa selviää yllämainittujen kaihottavien
asioiden salaisuus kun paljastuu mitä Liisa kertoi Eilalle.




Hyvän unen tuoja, on kuvan SILO yöpaita. 


Nainen kaipaa silkin suloista hyväilyä päivisinkin...



Reippailevan tytön kesäkerrasto on UNTUVA-kerrasto.



Kesäisin ovat kauniit SILO-leningit verrattomat...



Juhlatunnelma alkaa puvusta. SILO valmistaa juhlapukujakin.


Kylmempinä vuodenaikoina käytetään villakudospuseroita.


SILON pienikuvioisesta villakudoksesta valmistettu puku.


Kaunis aamutakki on käytännöllistä pikku ylellisyyttä.


 

 Lämpimät vuodenajat vaativat SILON silkkisiä puseroita. 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Hienon Naisen Opas 2. Makuuhuonekäytös


Netin syövereistä toisinaan, vaikkapa mainoksen muodossa, 
saattaa lävähtää silmille erittäin kyseenalaista filmimateriaalia. 

Siis sellaista jollaista kärjistetyn stereotyyppisesti sanottuna esim.
teinipojat etsimällä etsivät ja joissa naista ei esitetä
erityisen kauniissa valossa, päinvastoin.

Kyllä te tiedätte mistä puhun.

Ihan aina kuvatunkaltaiset elokuvat eivät ole olleet laillista elinkeinoa,
itseasiassa kaikenlainen pornografinen sisältö esimerkiksi painettuna
kuvamateriaalina oli pitkään kielletty (vaikka toki sitä silti oli!)

 Kun elokuvakamera keksittiin, tajusivat alan harrastajat millaisia
mehukkaita mahdollisuuksia se toisi markkinoille mutta lakien takia
 ihan kaikenlaiseen hullutteluun ei voinut ryhtyä.


...Eikä kaikenlaista hurjaa aikanaan edes varmasti osattu ajatella.
Pelkästään alaston nainen tai alastoman naisen vihjaus riitti
rohkeaksi ja kohahduttavaksi asiaksi.

Mutta miksi tämänkaltainen aihe on 
päässyt Hienon Naisen Oppaaseeni?

Syy on seuraava.

Kun ronskit aiheet olivat aikanaan kiellettyjä
mutta pikkutuhmaa sisältöä haluttiin tuottaa markkinoille,
keksittiin näppärä juoni. Markkinoille tulivat "opetuselokuvat"
joilla oli "opettavainen ja sivistävä sisältö."

Opetuselokuvat läpäisivät sensuurin ja muuttuivat laillisiksi.

Niinpä markkinoille tuli lyhytelokuva 
"How to undress in front of your husband."

 Kaunis unelmavaimo Elaine Barrymore on näyttelijä Drew Barrymoren isoäitipuoli.

Tämä opetuselokuva on tehty pikkutuhmaksi eikä sitä katsonut
ilmestymisvuonnaan 1937 takuulla yksikään lady. Oppaaseen
se nyt kuitenkin pääsee sillä nykypäivänä näemme median 
suurkuluttajina paljon pahempaa jo ihan tv-mainoksissa ja
koska, olkoonkin lähinnä miesten katsottavaksi tehty, sisältö
ei kuitenkaan ole vitsi. Siitä on omaksuttavissa aikansa sanoma
 miten naisen tuli aikanaan käyttäytyä ja miten tämä ei missään nimessä
saanut käyttäytyä ollakseen miehen mielestä haluttava ja paikkansatietävä.

1930-50 luvuilla oli erityisen vahva henkinen ympäristö jossa naiset 
opetettiin hoitamaan kotia ja hoitamaan miehensä. Opittiin miellyttämään
miestä asioissa alkaen aivan pikkuseikoista. Siihenpä tämäkin
 minielokuva keskittyy joka alleviivaavuudessaan on samalla
koomista ja murheellista katsottavaa.

Kyseessä oleva elokuva on "opetusfilmi" ja opetusfilmissä opetetaan aikansa
 naiselle miten aviomiehensä edessä tulee riisuutua päivän päätteeksi.

Elokuvassa kuvataan kahta naista heidän iltapuuhissaan.
On normaalipainoinen viettelijätärvaimo Elaine ja 
ylipainoinen homsantuuvaimo Trixie.


Elaine on aivan ihana, hän pudottaa sulokkaasti iltapukunsa, lipuu yöasuunsa ja
 rullaa silkkisukkansa kaikella naisellisuuden viehkolla kommentoijan vuodattaen
 sulosanoja tämän naisellisen afroditemaisen kauneuden edessä jonka vuoksi 
aviomies ei milloinkaan tule kyllästymään vaimoonsa, pirskottaapa 
tämä enkeli vielä hajuvettä ylleen ennen silkkitäkin alle sujahtamista.

Elainesta on myös myös hauskaa ja samalla surullista tehdä eräs huomio.
Kyseinen filmi edusti vajaa sata vuotta sitten aikuisviihdealan huippua.
Katsokaapa Elainen vartalonmallia! Täysin normaali normaalipainoinen nainen.
Samanlainen mitä suurinosa nykyajan naisistakin on.

Verratkaapa sitten tätä nykyisiin vaikkapa ihan tavallisiin Hollywood-leffoihin
joissa lähes jokainen pääosaesittäjä on vatsansa pyykkilaudankovaksi kaiken
 rasvan itsestään tiristänyt yleensä silikonirintainen parikymppinen.

Oikeat arkielämän naiset eivät ole muuttuneet. Meitä kohtaavat odotukset
sen sijaan ovat. Kovemmiksi ja vaativammiksi. Tässä yhteydessä on ihan hyvä
huomioida sitä että tasa-arvoa ei ole vielä lähimaillakaan saavutettu. Edelleen
naisten oletetaan ovan jotain enemmän ja parempaa, jopa enemmän kuin ennen.

 Kenen vuoksi?



...Takaisin aiheeseen.

Mitä tulee leffan toisen tähtöseen Trixieen, hän puolestaan onkin
epätoivoinen tapaus. Trixie raapii kainaloitaan ja röhisee ja röyhtäilee.

Trixie repii hiuksiaan, raastaa vaatteensa päältään kaksin kourin 
ja örisee. Painavin jaloin Trixie tömistelee yöpöytänsä edessä kuin taistelulaiva
juontajan happamasti moitiskellessa näin epänaisellista käytöstä. Trixie on 
enemmän mies kuin nainen, oikea korsto ja juontaja veisteleekin ironisen ilkeästi; 

 "Miten Trixien miehen täytyykään olla riemuissaan noiden eksoottisten sulojen edessä!
 Hah, eipä ihme että miehellään on aina ylitöitä toimistolla! Jos minä 
olisin Trixien mies, minulla olisi myös ylitöitä...

...Etelä-Afrikassa asti!"

Tässä kaksinaismoralistisessa 8 minuutin lyhytelokuvassa
 ei näy ollenkaan alastomuutta, sopii siis kaikenlaisten
Hienojen nykynaisten katsottavaksi! :)

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Iltapyjama


Oletteko te ennen törmänneet nimitykseen iltapyjama? 
Minä en ole. En ainakaan tässä merkityksessä.


"Älä leimaa naista joka käyttää iltapyjamaa! 

Ne ovat viimeisintä muotia ja THE POOL ROOM 
on mitä muodikkain ravintola! 

Ei väliä mitä kukaan muu sanoo - 
ME rakastamme naisia iltapyjamissa.

Tule illalliselle ja pyjamaisen tanssin ja juomien pariin. 

*Housuasu myös hyvä!!

*

Tämän mainoksen löysin kun tutkin netin sanomalehtiarkistoja. 
Se julkaistiin 1.2.1969 Palm beach daily news-lehdessä.

 Ajattelin heti että kyseessä täytyy olla pahennusta aikanaan herättänyt ihoanuoleva 
housuasu, juhla-asuna se oli vielä kovasti epätavallista ja riettaanoloista 60-luvulla. 

Teoriani on hyvä mutta jos 
iltapyjama = housupuku niin miksi mainos mainitsee housupuvun erikseen?

Muodin historiantuntemukseni on puutteellinen, onneksi on google.

20-luvun "iltapyjama" näytti tälle.

Google selvitti että iltapyjama asuna ei ole suinkaan 60-luvun keksintöä
vaan 1920-luvun. 20-luvun alussa lomat meren rannalla, iltajuhlat ja muut
vapaamielisehköt tapaamiset vaativat epämuodollista mutta juhlavaa
 pukeutumista ja "iltapyjama" keksittiin. Sitä en tiedä miksi ne vaipuivat
 unhoon ja miksi niillä oli niin huono maine naisten asuina niin monta
vuosikymmentä myöhemmin.

Kenties siksi että 1960-luvulla ne näyttivät tältä?



 Tässä on silkki-iltapyjama 1960-luvun lopulta. Miten kaunis se onkaan!
Miten mielelläni pukeutuisin tällaiseen asuun ja lähtisin
ravintolaan illalliselle "pyjamaisen tanssin
 ja juomien pariin!"

Oikea suomalaisen konservatiivisesti pukeutuvan ihmisen kauhistushan tämä on.
 Mutta miten hauskaa olisikaan tällaisessa tepastella illlallis-iltana ravintolassa! 
Varmasti perässä tulisi kulkea palkattu apulainen joka nostelisi ihmisten 
pudottamia silmiä lattialta ja ojentelisi niitä takaisin. 

Pyjaman asemasta 1960-luvulla vielä tämä:

"Pajamas were introduced by the Roman designer Irene Galitzine in 1960 
for elegant but informal evening dress. They greatly influenced fashion 
during the 1960s and continued into the casual 1970s. Palazzo pajamas 
featured extremely wide legs and were often made of soft silk and 
decorated with beading and fringe. 

During the 1970s, eveningwear and loungewear merged, as evening styles
 became increasingly simple and unstructured. Halston was particularly known 
for his bias-cut pantsuits of satin and crepe, which he referred to as “pajama dressing.”
 In light of this, popular magazines suggested readers shop in the 
lingerie departments for their eveningwear."

Eli alusasu-osastoille iltapukuostoksille mars :)

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Retrovaateostoksilla


Olipa hyvä että noin kuukausi sitten siivosin kaappeihini tyhjää tilaa.
Sen oli kai tarkoitus täyttyä sillä kävin Uff-kaupan alepäivillä.

Minä en erityisemmin pidä uffista enkä haluaisi sen toimintaa tukea
 mutta minkä teet, niissä on musertavan ihanat retrovaatevarastot. Vain muutamia 
kertoja vuodesta voin mennä kauppaan ja tuntea sitä samaa mitä kai monet 
naiset tuntevat joka kerta vaatekauppaan mennessään; 
haltioitumista ja tunnetta että haluaa kaiken.

Verho jota en ostanut, koska kaikkea ei voi saada.

Kaikkea kaunista olisi joka puolella, psykedeelisiä kuvioita, köynnöksiä
 joissa on satumarjoja ja galakseja, mekkoja joiden kankaisiin on kudottu
 kulta- ja hopealameeta, takkeja jotka ovat aitoa, paksua villaa eivätkä
 mitään ensimmäisen tuulen läpäiseviä kertakäyttörättejä ja ihmeellisiä 
muotoja ja rönsyjä sellaisin värein että oma mielikuvitukseni ei 
vaivaamatta sellaisia osaisi keksiä. 

Nostelen asuja tangoilta jonkinlaisessa hypnoosinkaltaisessa tilassa ja ihmettelen 
miten näitä ei ole kukaan vielä ostanut... Samassa muistan lauseen jonka joku
 joskus minulle sanoi; "mikset sä vaan joskus voisi hankkia jotain normaalia vaatetta..."



Niin paljon houkutuksia, niin vähän voimaa käsivarsissa. 
Kantokyky on onneksi rajallinen. 

Ihastuin erityisesti näihin kenkiin, niin pöhkö en silti ole että 
ostelisin niitä varastoon kun koko on monta numeroa liian pieni.
 Mutta mikä sääli! Toivottavasti joku hyvä uusi omistaja hankkii ne.


Tästä villapuserosta minun oli ihan pakko ottaa kuva. 
Katsokaa nyt sitä.

Jos se vain olisi ollut vähän inhimillisemmän muotoisemmassa 
villapaidassa, olisin hankkinut sen. Nyt toivon että se 
saa hyvän hipsterikodin. 

Linnun kalansilmämäinen silmä oli muuten nähdäkseni 
käsinpuhallettua lasia ja todella kaunis.


Joskus sen printin ei tarvitse olla mitenkään
 psykedeelinen ollakseen kiva. 

Tämä oli hirveän herttainen hame.

En vain ymmärrä miksi todella monet 60/70-lukujen pitkät hameet 
on tehty neljästä eri kappaleesta. Näyttää typerältä kun hameen keskisauma
joka nykyvaatteissa on sivussa onkin edessä eikä sitä saa kääntämällä
 piiloon koska jokapuolella on saumoja!

Mitään näistä ylläkuvatuista en kuitenkaan ostanut.


Sen sijaan ostin tämän vihreän täkin. Onko tuttu? Miltäköhän vuosikymmeneltä? 

Se nyt on sivuseikka sillä olin täkin tarpeessa ja tämä oli juuri sopivan värinen,
pidän myös haavanlehtikuviosta. 

Koin myös sydämentykytyksiä sillä näin henkarilla tämän vieressä
 turkoosinvärisen silkkitäkin jollaista olen himonnut pitkään mutta 
lähempi katselu paljasti sen olevan sittenkin petauspatja! Itseasiassa 
sellaisellekin minulla olisi ollut tarvetta vierassänkyyn (eli lattialle) 
mutta en jaksanut kantaa. Oli todella kaunis.




Tässä on hienoja lurexmekkoja. 

En ole varma myisinkö nämä pois vai muokkaisinko ne itselleni, 
tokihan ne siis olivat aivan liian isoja kuten aina. Ilmeisesti n. 36-38-kokoiset 
menevät heti kauppaan tullessaan sillä en ole ikinä löytänyt uffista yhtään 
vanhaa kimallemekkoa joka olisi jotain muuta kuin xl-xxxxxxxxxxl-kokoa. 

Näiden muokkaus mittoihini tulee kyllä viemään aikaa eikä tule
 olemaan helppoa, varsinkaan vihreän kohdalla jos sen teen joten katsotaan.



Nämä kaksi olivat hauskat perusmekot joihin
 tarvitsee tehdä vain pieniä muutoksia.

 Vähän nipistää vyötäröltä ja avata ruskean mekon 
kalvosimet (liian lyhyet hihat) ja pidentää 
niitä. Tai kenties teen niistä 3/4 hihat.


 Tämä on aivan kamala kuva. 

Minulla on vanha lainakamera ja joudun muokkaamaan rankasti melkein 
joka kuvaa eikä silloinkaan, tai varsinkaan silloin aina onnistu. Tämä mekko
 oli todellisuudessa tummansininen eikä sähkönsininen ja tätä ei tarvitse edes
 korjailla mitenkään.

Sitten aamutakkilinjalle.


Tämä on ihan kamalaa, montako aamutakkia ihminen tarvitsee?

Minulla on entuudestaan kaksi ja nyt tuli kaksi lisää.

Kenties myyn toisen mutta en kyllä tiedä kumman,
pidän niistä molemmista hirveästi. 

Tämä sinivioletti on aika ätläkkä mutta 
livenä mahdottoman hauska ja istuu kuin
hienompikin iltapuku.


Tätä en voinut jättää koska se oli
ensinnäkin pronssinvärinen ja koska 
siinä on sipuleita!

Siis tarkasti kun katsoo niin siinä on siis sipulin
 maanpäällinen osa kukkineen joka jatkuu 
juuriin ja maanalaiseen sipuliin!


Ostin lisäksi pari takkia joita en vielä kuvannut.

Tuntui mukavalta kun toista takkia sovittaessani takkirekkien 
edessä kuulin takaani puhetta jota en tarkemmin huomioinut.

 Kääntyilin siinä peilin edessä ja pian joku kosketti käsivarttani.

 Tämä joku oli vajaa kolmekymppinen englantia puhuva varsin
 salskea mies joka totesi: 

"Beautiful.
Yes. You should buy it." 

Mies katsoi minua päästä varpaisiin, nyökkäsi hitaasti ja sanoi vielä;

"Definitely. 
Trust me." 

Mies väläytti kiltin hymyn ja sitten hän lähti.

Tässä oli siis täysin tuntematon mies joka ei edes yrittänyt 
iskeä ja jäädä roikkumaan epämiellyttävänä iilimatona vaan kertoi 
vain vilpittömän kohteliaisuuden (sellaiseksi tuo kommentti oli 
selvästi tarkoitettu) ilman mitään taka-ajatuksia tai yrityksiä
 saada itselleen jotain takaisin.

Eli vanhanaikainen herrasmies. 

Todella ilahduttavaa törmätä tällaiseen käytökseen joka 
kyllä piristää arkea. Ja tuo tuntematon mies myös muistutti minua 
siitä tärkeästä, todella tärkeästä seikasta että AINA kannattaa sanoa toiselle 
hyvä ja kaunis sana. Vaikka tuntemattomalle, tai  erityisesti 
tuntemattomalle. Eikä sen sanotun niin ihmeellistä tarvitse olla kuten
 nähtiin, kunhan se sanotaan positiivisella tarkoituksella.

(Minulla ei muuten ole beigeä kokolattiamattoa.
Nämä on kuvattu kerrostalon betonisen pesuhuoneen
lattialla ennen kuin tungin ostokset koneen syövereihin! :)