Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uusia ja vanhoja terveysjuttuja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uusia ja vanhoja terveysjuttuja. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. huhtikuuta 2014

Hidasta myrkkyä


Jostain syystä tämä hiusteema tässä blogissa ei ota päättyäkseen. Jatketaan siis sillä mikä suorastaan haluaa tulla kirjoitetuksi. (Osa tämän kirjoituksen kuvista on piilotettu nappien alle graafisen sisältönsä vuoksi.)

Olen aina ihaillut punaisia hiuksia. Kaikensävyisiä punaisia hiuksia. Sitä en tiedä mistä tämä fiksauma on alkanut mutta näin se on. Ehkä kaikki alkoi Pienen merenneidon Arielista mutta kuka tietää eikä sillä ole niin väliäkään. Omissa hiuksissani on ilokseni aavistus punaista, parhaiten se näkyy auringonpaisteessa mutta joskus myös sähkövaloissa pienenä oranssina hehkuna tämän maantienvärin joukossa mutta tarpeeksi sitä ei punaisenhimooni ole. Värjäsinkin hiuksiani ensimmäisen kerran 12-vuotiaana kevytvärillä joka oli aivan upeaa, ensimmäisen kerran näytin siltä millainen tunsin henkisesti olevani. Punahiuksinen!

 Minä seurakunnan leirin valvojana noin 15 vuotta sitten.

Kauaa ei kevytsävy kelvannut vaan otin askeleen kohti kestovärejä, mitä tummempaa kuparia ja verenpunaa, sen parempi. Lähes parikymppiseksi saakka jaksoin kuukausi tolkulla lääppiä päähäni punaista lientä saavuttaakseni ihanat Ariel-kutrit mutta aivan auvoa kaikki ei ollut. Ongelmakseni
nousi ikuinen juurikasvu ja sen värjäys. Vaaleaa hiusta tuli esiin jo runsaan viikon päästä edellisestä värjäyksestä, punainen väri haalistui myös nopeasti eikä väri ollut enää hetki värjäyksen jälkeen yhtä kaunis. Minuun iski myös tunne siitä että tahdoin olla vuosikausien jälkeen täysin luonnollinen ja elää mahdollisimman luonnollisesti. Hylkäsin hiusten värjäyksen, meikin, lopetin alkoholinkin käytön muutamiksi vuosiksi (vaikka en muutenkaan pahemmin juonut) ja elin luomuelämää.

Hiustenvärjäykseni oli päättynyt mutta kaiho punaisia hiuksia kohtaan jäi elämään. Vuodet kuluivat ja aloin hyväksyä että kaikkea (tummanpunaisia hiuksia) en voi saada mutta lopullinen kuolinisku värjäyskaipuulle tuli muuan musiikkitapahtumassa.

 Leirin leikkejä... Lempisävyni oli tumma mahonginpunainen

Kyse oli Vantaan Ankkarockista jonne lähdimme pyörähtämään ystäväni kanssa. Kyse oli ihan muutaman tunnin piipahduksesta ja siellä otin halvan hennatatuoinnin solisluuni päälle. Hennatatskat olivat minulle tuttuja, olinhan tehnyt niitä kotona itselleni useasti sekoittamalla hennakasvijauhetta sitruunamehuun ja levittämällä massaa kuvioiksi iholle. Iholle jää muutamaksi viikoksi oranssihko kuvio joka aikanaan haalistuu pois.

Muistan että festarikojun ulkopuolella oli hyvin pitkä jono ja jonossa oli paljon nuoria ja lapsia. Kojussa puuhaava pariskunta pursotti hennaa pokemonien ja delfiinien muotoihin ja uusia asiakkaita tuli jatkuvasti entisten tilalle. Siellä minäkin sain kiemurani.

Festarikäyntiä seuraavana päivänä kaunis hennatatuointini alkoi oireilla tosi oudosti.

Iho hennauksen ympäriltä muuttui kirkkaanpunaiseksi. Kun festarireissusta oli kaksi päivää, nousi ihoni hennatatuoinnin päältä kuplille kuin hapon tai kiehuvan veden jäljiltä. Kolmantena päivänä hennatatuointia ei enää näkynyt. Sen tilalla oli mätivä, kupliva ja mustaa rupea ja verta puskeva leveä avohaava harmaata limaa reunoillaan. Kivut olivat valtavat. (Seuraavat kuvat eivät ole omasta hennatatuoinnistani mutta aivan vastaavista tapauksista.)








Asia lähti selviämään melko pian. Muistan miten järkyttynyt olin oman yleistietoni huonoudesta.

Selvisi että oli melko yleistä tietoa että hennatatuointeja markkinoilla ja tapahtumissa käyttävät yritykset käyttävät tuotteissaan poikkeuksetta ns. "mustaa hennaa" joka ei ole hennaa ollenkaan vaan PPD:tä sisältävää myrkyllistä kemikaaliseosta. Markkinamiehet käyttävät PPD:tä hennatatuoiden teossa sillä luonnonhenna ei jätä yhtä nopeaa ja voimakasta tulosta kuin kemikaali"henna" eikä heitä kiinnosta että tällaisen tilapäistatuoinnin ottaja altistuu loppuelämäkseen ppd:tä sisältäville tuotteille eivätkä he enää koskaan elämässään voi värjätä hiuksiaan riskeeraamatta henkeään.

PPD:n käyttö ihokosketuksessa olevien tuotteiden kanssa on kiellettyä mutta valvonta on vaikeaa ja väärinkäytöksiä tapahtuu jatkuvasti.

Olen onnekas että ajan kanssa kemikaalitatuointini parani eikä jättänyt jälkeensä edes arpea.

 Sen sijaan kannan nyt ikuisesti sisälläni kemikaalialtistusta. Minä joka olen ollut niin tyytyväinen siitä etten ole millekään allerginen.

Jos nyt värjäisin hiukseni, alkaisi päänahkani kuplia ja rupeutua samoin kuin hennatatuointini aikanaan ja näin kävisi jos olisin onnekas, pahimmassa tapauksessa kurkkuni turpoaisi umpeen ja kuolisin.

Miten tämä liittyy sitten moniin teihinkin jotka ettte ole haksahtaneet ottamaan vääränlaista hennatatuointia ja miten tämä liittyy mitenkään hiusten värjäämiseen? Kohta kerron sillä huomasin että suomeksi löytyy aiheesta melko puutteellisesti tietoa vaikka kyse on todella tärkeästä asiasta.

Hennatatuointini myrkyllinen aine PPD on koko nimeltään parafenyleenidiamiini. Sitä käytetään hiusväreissä kiinnitysaineena. Juuri PPD on kemikaali joka saa värin kiinnittymään hiukseen, se on halpa ja tehokas valmiste ja erittäin voimakas karsinogeeni. Suomessa PPD oli kielletty ennen eu:ta kuten olivat myös atsovärit ja moni muu haitallinen aine jotka ovat kiemurrelleet takaisin koloistaan ihmisten terveyttä tuhoamaan.

PPD on siis myrkky.

Mitä tummempi on käyttämäsi hiusväri, sen enemmän siinä on mukana PPD:tä. Musta on ihmiselle haitallisin väri, tummanruskea, tummanpunainen ja niin edespäin käytännössä yhtä haitallisia.

Yksi värjäyskerta PPD:tä sisältävällä hiusvärillä tuskin aiheuttaa terveysongelmia, Eikä kaksikaan. Käyttöä saa kestää vuosia. Joka värjäyskerralla käyttäjä altistuu PPD:lle aivan hieman, hieman enemmän kuin edellisellä kerralla. Kerta toisensa jälkeen altistus jatkuu. Sitten eräänä värjäyskertana päänahka kirvelee, polttaa, nousee vesikelloille ja silloin henkilö tietää, lopullinen altistus on syntynyt. Hiuksia ei enää koskaan voi värjätä.

Armollista asiassa on se että hiusvärien kanssa tämä prosessi vie vuosia eikä se ole yhtä välitön kuin niinsanotun mustan hennan kanssa. Se silti tapahtuu, jossain vaiheessa lievempänä tai suurempana jokaiselle joka on käyttänyt ppd:tä sisältäviä aineita tarpeeksi kauan. Jos olet parikymppinen, tämä ehkä tapahtuu sinulle vasta kun olet 70-vuotias harmaita hiuksia värjäävä eläkeläinen tai sitten se tapahtuu huomenna. Mutta se tapahtuu yhtä kaikki ja sen jälkeen seuraa ikuinen nollatoleranssi kaikkea sellaista kohtaan joka sisältää PPD:tä ja niiden tuotteiden kirjo on laaja.

PPD:n toksisen vaikutuksen täystehoon siis todellakin saattaa mennä toiselta viisi, toiselta neljäkymmentä vuotta mutta jossain vaiheessa oireet alkavat ja jos oireet alkavat lievinä on onnekas.

Toisinkin voi käydä kuten kävi näille naisille. He kuolivat.

Lievemmistä kokemuksista hiusvärien kanssa voit lukeä tästä, tästä, tästä, vielä tästäkin, ja tästä...

Tässä artikkelissa todetaan miten allergia- ja astmayhdistys saa vuosittain puolisen tuhatta puhelua pelkästään koskien hiusväriallergiareaktioita.

Näiden lisäksi suosittelen lämpimasti lukemaan Bonnien kertomuksen. Myös sympaattinen Hupsistarallaa-blogisti joutui leikkaamaan
hiuksensa pois mahdollisen PPD:n aiheuttaman hiusväriallergian vuoksi.

Miten sitten voi olla mahdollista että
kaikkein tunnetuimmat hiusvärivalmistajat
käyttävät selvää myrkkyä tuotteissaan ja
miten voi olla mahdollista etteivät he joudu vastuuseen myymistään tuotteista jotka
altistavat jokaisen käyttäjänsä haitalliselle, karsinogeeniselle kemikaalille?

He eivät joudu asiasta vastuuseen yksinkertaisesti siksi että he vapauttavat itsensä vastuusta painamalla pakkausten pohjiin pienen präntin varoituskolmion ja tuoteselosteisiin ohjeen allergiatestin suorittamiseen.

Allergiatestissä ohjeistetaan käyttäjää laittamaan iholle tipan verran tuotetta ja odottamaan hetken, ellei reaktiota synny on tuote "turvallinen." Allergiatesti vain on yhtä tyhjän kanssa sillä altistus syntyy vuosien tai vuosikymmenten aikana, ei kertakäytöstä eikä kertaluonteinen allergiatesti hyödytä ketään.

Ihotautilääkärit itseasiassa neuvovat ettei kukaan tekisi tätä kotitestiä sillä testissä tietentahtoen altistetaan henkilö aineelle joka vain lisää alttiutta saada reaktio väriaineesta seuraavalla värjäyskerralla.

Kun kunnollinen altistus on syntynyt, ei enää riitä että välttelee hiusvärejä. PPD kun on kemikaali jota käytetään hiusvärien lisäksi myös monissa muissa tuotteissa. Altistuksen jälkeen saat olla lopun ikääsi varuillasi mm. mustien vaatteiden, paperin musteen ja kumituotteiden kanssa.
 
PPD:tä sisältävät kauneudenhoitotuotteet siis ovat hyvin ongelmallinen asia. Tässä on tuote joka on tutkitusti ihmiskeholle erittäin haitallinen ja joka on kuitenkin nykyään eu:ssa sallittu. PPD-tuotteiden ympärillä pyörii miljoonien bisnes sillä mitään yhtä tehokasta ja korvaavaa ainetta ei ole vielä kehitelty. Asiaa koetetaan kierrellä toteamalla että PPD:n määriä hiusväreissä on vähennetty ja korvaavia tuotteita etsitään. Sen riskit ovat siis selvästi tiedossa mutta kuten eräs äsken lukemani kosmetiikkablogisti PPD:tä puolusteli toteamalla että nykymaailmassa nyt vaan on totuttava kemikaalialtistukseen koska kaikki muukin on myrkyllistä ja kaikesta muustakin voi tulla syöpä. Aivan hullu ajatus.

Tässä siis on tuote jonka tiedetään aiheuttavan pahimmassa tapauksessa kuolemaan päättyvän reaktion joka pitäisi hyväksyä koska moni muukin asia aiheuttaa kuolemaa. Olenko ainoa joka näkee tällaisen ajattelutavan älyttömyyden? Mieleeni nousevat keskiajan hienostonaiset jotka käyttivät puuterina lyijyvalkoista. Lyijyvalkoinen teki aatelisrouvien kasvot kauniiksi mutta nimensä mukaisesti lyijyä sisältävänä tuotteena se kerääntyi ihmiselimistöön PPD:n tyyliin kunnes ihminen lopulta sairastui peruuttamattomasti.

PPD:n tiedetään myös aiheuttavan neljää eri syöpää. Neljää - eri - syöpää.

Ja mieti; jos hiusväri on päässä 45 minuuttia joka kuukausi merkitsee se lähes kymmenen tunnin vuosittaista altistusta. Keho ei välitä tuleeko tuo altistus yhtenä kertana vai kuukausittaisina tippoina.

Viiden vuoden harmaiden hiusten peittäminen hiusvärillä merkitsee 50 tunnin altistusta, kymmenen vuoden värjäys sadan tunnin altistusta ja niin edelleen... Kehomme ovat nykymaailman kemikaalikuormituksessa todella kovilla. Onko ihme että jossain vaiheessa meistä jokainen tuppaa sairastumaan? Eikä tuota riskiä kannattaisi toimillaan ennemmin pyrkiä pienentämään eikä lisäämään?

Haluan myös korostaa sitä ettei kannata tuudittautua ajattelemaan etten minä varmaankaan allergisoidu sillä en ole allergisoituvaa tyyppiä. En minäkään ole, kyse ei olekaan mistään tavallisesta allergisoitumisesta vaan siitä että keho imee itseensä myrkkyä. Oikeaa, ehtaa myrkkyä. Olemme biologisia olentoja, lihaa ja verta. On rajansa miten paljon kehomme sietää myrkytystä. Rajat tulevat vastaan jokaisen kohdalla.

Tämä on kovaa puhetta kaikkien kampaajien elinkeinoja vastaan. Ensin liputan pitkien hiusten puolesta ja nyt vielä kovistelen värjäämisestäkin, olen todella pahoillani!


Hiusten pituusmieltymykselleni en mitään mahda mutta onhan onneksi edelleen vaihtoehtoisia hiustenvärjäysmenetelmiä. Kaikki hiusten värjäys ei vaadi PPD-värejä. Punaiset ja tummahkot hiukset voi saavuttaa luonnonhennalla joka on myrkytön kasviväri. On olemassa myös suoravärejä ja vaaleissa hiusväreissä jotka perustuvat vetyperoksidiin, PPD:tä ei ole. Värjääjät, toivoa ei siis ole menetetty.

Välittömään hysteriaan ei ole aihetta.
 Jos värjäät hiuksiasi tummalla värillä (joka siis sisältää aina PPD:tä) etkä ole saanut mitään reaktioita tähän saakka, tuskin olet eräs niistä joille lopullinen reaktio käy kohtalokkaaksi.

Mutta tiedä että jonain päivänä kun värjätessä tunnet kirvelyä tai polttelua, ei edessäsi ole enää loputtomia hiustenvärjäysvuosia vaan elimistö se vain ilmoittelee että PPD:tä on kertynyt kehoon riittämiin ja hommalle olisi aika laittaa piste

Levittäkää myös sanaa tuntemillenne nuorille ja vanhemmillekin etteivät ikinä koskaan milloinkaan ottaisi minkäänlaista mustaa hennatatuointia. Musta hennatatuointi tuo aina isoja ongelmia ja ikuisen altistuksen.

Mustia hennatatuointeja tarjotaan laajasti erilaisilla kesätapahtumilla tai ulkomaiden lomakohteissa. Niitä ei saa ottaa! On olemassa myös vaarattomia luonnonhennatatuointeja mutta niistä iholle jäävä jälki on oranssi tai punainen ei milloinkaan musta. On paras vältellä kaikenlaisia tilapäistatuointeja sillä kertakokeilulla hankkii itselleen elinikäisen haitan ja monesti myös kosmeettisia vaurioita. Vaikka allergiareaktiota ihon
vaurioineen ei tulisi, on altistus silti syntynyt. Ja miettikää että noita tatuointeja tehdään lapsille!

Suosittelen vahvasti että jos tulevana kesänä törmäätte jossakin tapahtumassa kojuun jossa käytetään mustaa hennaa, teette siitä ilmoituksen. Mustan hennan käyttö iholle laitettavissa aineissa on ehdottoman kiellettyä (hiusvärit ovat kiintoisa poikkeus) ja aiheuttavat sen pysyvän haitan.

Nuokin lapset jotka ottivat pokemontatuointinsa samaan aikaan kun minä spiraalikuvioni, altistuivat PPD:lle ikuisiksi ajoiksi. Kun joku noista lapsista sitten värjää ensimmäisen kerran hiuksiaan, lähteekin päänahka kuoriutumaan pois ja pahimmassa tapauksessa jotain vielä pahempaa. Lisäksi lapsen iho on noin 16-vuotiaaksi saakka aikuisen ihoa huomattavasti ohuempi ja herkempi joten altistuksen määrä on vielä massiivisempi. Levittäkää sanaa mustasta hennasta.

PPD:n löydätte hiusväripakkauksista sanoilla "phenylenediamine" ja "toluene- 2,5-diamine." Nuo sanat eivät välttämättä ole omina itseinään vaan löytyvät usein sanojen sisältä. Mutta mikäli jonkin sanan sisällä siis ovat nuo kirjainyhdistelmät, ne ovat PPD:tä. (Suosittelen välttelemään myös aminophenoleita.)

Haluan kuitenkin painostaa että JOS tapaatte asiantuntevan, luotettavan yrittäjän joka tekee AITOhennaisia hennatatuointeja joiden jälki iholla on oranssi tai punainen, on tuote täysin turvallinen. Tässä blogissa näette esimerkkejä aidoista ja täysin turvallisista hennatatuoinneista.


Aivan lopuksi suosittelen tämän linkkipommituksen päätteeksi kemiantekniikan diplomi-insinöörin ja blogistin Anja Nystenin kirjoitusta PPD:stä jonka voit lukea tästä.

Toivottelen varovaisia hetkiä kauneudenhoitonne parissa.


lauantai 8. toukokuuta 2010

Paras rautalisä / Nestemäinen rauta / Kräuterblut-saft / Nokkonen / Hemoglobiini / Anemia


Mainitsin kerran jossakin kirjoituksessa
ottavani toisinaan kuureittain rautalääkettä ja sen jälkeen
blogini alkoi saada todella useita käyntejä rauta-aiheisin
hakusanoin. Päätin siis koostaa yleiseksi hyödyksi tämän
rauta-artikkelintapaisen.

Monilla naisilla on taipumusta anemiaan luonnollisista syistä.
Naiset menettävät rautaa kuukausittain ja toisilla naisilla rautaa poistuu
kehosta toisia enemmän. Kun rautavarastot eivät ehdi kunnolla kuukauden
aikana täyttymään ja varastoista vähenee rautaa joka kuukausi, ollaan nopeasti
tilanteessa jossa aina väsyttää, hengästyttää eikä järkikään kulje normaaliin
tapaan kun hemoglobiini ei kuljeta aivoihin tarpeeksi hapettavaa verta.
Jokaisella ihmisella on kaksi "rautamittaria." On vereen sitoutunut rauta
 hemoglobiini sekä sen lisäksi elimistöön varastoitunut varastorauta ferritiini.

Toisinaan nainen menee väsymyksen vuoksi mittauttamaan hemoglobiininsa,
selviää että vaikka arvot eivät olekaan parhaat mahdolliset, ovat ne kuitenkin vielä
nippa nappa normaalin rajoissa. Tällöin tulisi välittömästi ryhtyä toimiin sillä
jos hemoglobiini on normaalin alapäässä, on se merkki siitä että kehon pysyvät
rautavarastot ovat lähes loppuunkulutetut. Tarvitaan rautakuuri.

Raudan syöntiä tulee jatkaa useita kuukausia, myös sen jälkeen kun
hemoglobiini on noussut tyydyttävälle tasolle jotta myös varastorauta eli
ferritiini nousee ja varastot täyttyvät kunnolla. Muuten aneemisuus ja
 ikävät oireet vaanivat jälleen pian tyttöpoloa.

Rautalääkkeen valinta ei vain olekaan niin helppo juttu.

Ruoasta saa tietysti rautaa. Mm. finelin sivuilta näkee mitkä
 ruoat ovat erityisen rautapitoisia mutta jos rautavarastot ovat
jo alentuneet, tarvitaan usein nopeaa täsmähoitoa.


Hyvin monet tabletit imeytyvät huonosti joskin se on vielä sivuseikka niistä
aiheutuvien harmien vuoksi. Suositut apteekkituottet kuten Obsidan tai Retafer
aiheuttavat monille vatsakipuja. Kaikki rautavalmisteet mainostavat itseään
luonnollisesti kauniin sanoin, mm. em. valmisteita valmistajat kuvailevat
hyvinsiedetyiksi vatsan kannalta vaikka kuluttajien mielestä ne ovat
usein huonoimmasta päästä.
Raudan imeytymiseen vaikuttaa suuresti samaan
 aikaan nautittava ruoka joka pitäisi aina ottaa huomioon!

Kun otat rautalääkkeen, tulisi AINA
ottaa samalla jotain C-vitamiinipitoista sillä C-vitamiini
 edesauttaa raudan imeytymistä jopa nelinkertaisesti. 

Ota siis AINA rautalääkkeesi jonkin C-vitamiinipitoisen kanssa!

Tarkoitukseen sopii mainiosti mehu,
 appelsiinipuolikas tai viipale paprikaa.

Muutamaa muuta asiaa sen sijaan tulee varoa.


Tiesitkö että maidon kalsium estää raudan imeytymistä?

Pahin asia olisi kulauttaa rautalisä maidon kanssa alas kurkusta.

Näin voi tehokkaasti minimoida minkä tahansa rautalääkkeen hyödyn.

Viljatuotteitakaan EI kannata nauttia raudan kanssa samaan aikaan,
täysjyväviljatuotteiden, vehnän ja kauran, sisältämä
 fytiinihappo estää raudan imeytymistä.

Imeytymistä estävät myös kahvin ja teen tanniinit,
palkokasvien polyfenolit ja oksaalihappo jota tosin harvemmin
 tulee syötyä, näitä kun lähinnä on pinaatissa ja raparperissa.

Jos siis haluat hyödyn rautalisästä pidä mielessä kaksi sääntöä;

Välttele maitotuotteita (ja viljaa) paria tuntia ennen
ja jälkeen raudan oton ja ota rautalisä aina c-vitamiinipitoisen
juoman tai ruoan kera. Pari viipaletta paprikaa tai lasi
appelsiini/omenamehua riittää.

Itse suosittelen vain kolmea rautalääkettä.

Ensimmäinen mainitsemani on rautalääke Maltofer.

Maltoferia myydään suklaanmakuisena purutablettina sekä nesteenä.

Nesteen mausta en tiedä mitään mutta purutabletit ovat miellyttävän
karkkimaisen makuisia sekä ne ovat olleet todetusti tehokkaita. 
Ne sisältävät rautaa jonka elimistö saa käyttöönsä helposti. 
Appelsiinimehun tai vastaavan kanssa tehokas.


Toinen suosittelemani tuote on nimeltään hirviömäinen mutta tehokas
myöskin. Floradixin Krauterblutsaft-mehu nostaa rauta-arvoja hyvin.

Ota tämäkin C-vitamiinipitoisen hedelmän tai mehun kanssa vaikka
tämä tuote on siitä hyvä että siinä c-vitamiinia onkin jo valmiiksi.

Rautaa tässä ei ole niin paljon kuin useiden apteekkien paharaudoissa
mutta siinä missä "paha"raudat eivät imeydy ja aiheuttavat vatsakipuja,
imeytyy tämä tuote mainiosti sillä se sisältää raudanimeytymistä
edistäviä yrttiuutteita.

Maussa maistuu makeus ja se rauta. Monet eivät voi sietää tätä makua
mitä ihmettelen, minusta se kun ei ole ollenkaan paha ja mittakorkillinen
 menee helposti alas kurkusta. Jos luulet ettet pidä tästä, kokeile kahta
muuta suosittelemaani hemoglobiinin nostajaa...


Viimeiseksi neuvoksi säästin tietenkin parhaimman.
Ylivedon. Kaikkein tehokkaimman. Ilmaisen.

Kyse on tietenkin nokkosesta.

Juo nokkosta teenä pari kuukautta. Kuivaa sitä ja lisää
kaikkiin ruokiin ja leipätaikinoihin. Smoothieisiin.

Saat hemoglobiinisi nousemaan huimiin määriin ja
 täysin luonnollisella ja ilmaisella tavalla. Ei lisättyjä
kemikaaleja, ei lisäaineita. Täysin kehoystävällinen,
rautaa siinä muodossa jossa luonto on sinun halunnut
raudan saavan, vahvana yrttinä.

Saksi joka päivä nuoria nokkosia teekuppiin,
hauduta pitkään. Juo ja hyvästele kalvakat kasvot.