Näytetään tekstit, joissa on tunniste 60-70. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 60-70. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. tammikuuta 2014

Fasu-suklaa


Tässä pientä esimakua tulevaan kirjoitukseen.


"Ootko muuten maistanut tätä Fazerin tryffelinmakuista
maitosuklaata? On meinaan melko muhkeet palat!"


Tässä nuori Vesa-Matti maistattaa makeita herkkuja
samaa puistonpenkkiä kuluttavalle herralle.

Fasu oli 70-luvun suklaapatukka jota myytiin ainakin
 nougatin- ja tryffelinmakuisena versiona. 

Muistaako kukaan myytiinkö tätä enää 
80-luvun puolella?


tiistai 15. lokakuuta 2013

Mäkisen kuvastimen kukkapeili ja kauhua Tosivanhassa


Tässä olisi nyt tämä aikaisemmin mainitsemani peili.

Retrokodin vakio tuli lopulta minunkin kotiini.

Nimittäin tämä monelle tuttu Mäkisen kuvastimen kukkapeili.

Törmäsin siihen sopuhintaan kirpputorilla. Ei minulla ole sille vielä
paikkaa mutta paikka järjestyy ennemmin tai myöhemmin. Ja
sopuhintaan ja sopuhintaan, peili maksoi parikymppiä.

Teiniaikojen kirjahyllyni teiniaikojen kirjoineen. Varhaisteininä keräsin Angelica-kirjasarjaa...

Nykyään löydän paljon kaikkea hauskaa kirpputorilta sopuhintaan, eli
täysin arvoiseensa hintaan mutta haluaisin ostaa vain halpaa.

En tahtoisi maksaa esineen arvoista hintaa vaan tahtoisin tehdä
koko ajan älyttömän halpoja löytöjä ja sitten voisin anteeksi-
pyytelevästi todeta krääsänkeräyksestäni "mutta kun se
maksoi vain kaksi euroa."

Tällaisista ostoksista en taas voi niin todeta sillä
parikymppiä on parikymppiä ja minulla on entuudestaan
ihan hyvä peili. Mutta ei toisaalta Mäkisen kukkapeiliä.

Mäkisen kukkapeilit ovat silti edelleen hinnoissaan joten
olihan tämä parinkympin ostokseni sentään ihan ookoohintainen.

Uustuotannon nykypeilit maksavat viitisenkymppiä johon lisätään 
vielä postikulut, nettikirppareilla hintana on 30-40e plus ne postikulut.

Sain omani paljon halvemmalla mutta tunnen silti tästä ostoksestani
pientä morkkista koska se oli periaatteessa ihan turha. Mutta onko
mikään näin söpö ikinä turhaa? En tiedä. Soma se on kuitenkin.

 Tämä minun peilini näkyy myös 
vuoden 2010 postimerkissä.

Luin huvikseni mistä nämä kuvastimet ovat tulleet ja katselin itse firman
historiikkia. Tämäkin peili tuli minun kotiini Kaarlon ansiosta. 

Kaarlo-niminen mies perusti siis itselleen 1920-luvulla valokuvankehysbisneksen 
Tyrvään tienoilla mutta iski varsinaiseen kultasuoneen saatuaan tuntemattomia
reittejä pitkin käsiinsä peilien valmistuskaavan. 

Peilien valmistus ei olekaan niin yksinkertainen asia ja tuolloin 20-luvulla
sellaisten valmistaminen oli edelleen melkoinen salatiede. Vaan Kaarlopa
laittoi toimeksi ja perusti Mäkisen perheyrityksen joka viitisenkymmentä
vuotta myöhemmin tuotti runsaat määrät näitä 
kukkapeilejä kotien ja mökkien iloiksi.

 1970- ja 1980 luvun markkinoilla myytiin tällaisia nimipeilejä.
Tässä omani. 

Myöhemmin perheyritys myytiin Finnmirrorille mutta 
kukkapeilejä ei unohdettu vaan ne otettiin uustuotantoon ja niitä 
voit katsella tästä linkistä. Kiitokset Kaarlolle ja Kaarlon lisäksi 
myös Tuula Lintiselle. Hän oli nainen peilien designin takana.

1920-luvulla siis peilien valmistuskaava oli kiven alla. Kivistä
puheenollen, juuri niitä olivat alkuperäiset peilit: hiottuja kiviaihioita.

Juttu jatkuu tästä Tosivanhan puolella kun olen saanut kerättyä
sinne tarpeeksi materiaalia. Ihan piakkoin kuitenkin. Kerään
sinne siis tosiaan erilaisia peiliin liitettyjä uskomuksia kuten myös
juttua peilin historiastakin.

Se nimenomainen kirjoitus ei ole vielä valmis mutta
sen sijaan naputtelin sinne tulevan pyhänpäivän ja halloweenin
ja pimeiden iltojen kunniaksi aika karmean tarinan. Käykää siellä
lukemassa kun ne jutut eivät enää tänne pupuleipomon puolelle kuulu.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Mystiset vintage-Pastirolit


Muistetut, kaivatut ja rakastetut Pastirol-pastillit
loi Oy Merijal Ab-makeistehdas vuonna 1972. 

Merijal myytiin pariin eri otteeseen ennen kuin se fuusioitiin
Leaf-konserniin vuonna 1992. 

Ennen Leafille siirtymistään
Merijal kuitenkin kuului kansainvälistä kauppaa 
käyvälle Rettig-perheyritykselle.

 Ja sen ajan peruja ovatkin nämä
minua ensin kovasti kummastuttaneet mainokset.


Jos katsotte tätä hämyistä kuvaa tarkasti, huomaatte että koko 
ylärivi on yhtä Pastirolia täynnään. 

Miten merkillisiä Pastiroleja!

On appelsiinia, yrttiä, sitruunaa ja
 omenaa tavallisten tervaisten lisäksi.


Suomalainen Pastirol ei ole kelvannut aina
aluperäisessa asussaan ja niinpä on ryhdytty
 nimileikittelemään.

 Pastiral.

.

Britannian markkinoille tehtyjä vadelma-Pastiroleja. 

Kovasti seitsemänkymmentlukuisen näköinen pakkaus.

.

Tässä kuvassa taas naapurimaata
varten valmistettuja sitruuna-Pastiroleja.

"Maustettu luonnollisilla ainesosilla!"


Ja saman aikakauden Anis-Pastiroleja.


Tässä taas näitä erilaisten yrttien makuisia pastilleja.

Ainakin minttua, anista, kuminaa, eukalyptusta ja lakritsia
on näissä pastilleissa ollut. Kannessa kukkien vieressä on 
aivan pienellä yrttien nimet.

*

Kokonaan Pastirol poistettiin tuotannosta vuonna 2001
sillä tilastojen valossa kovien karamellien myynti 
ei enää ollut kannattavaa. 


Viimeisenä kuvassa ihan suomen markkinoille 
valmistettuja hunajatäytteisiä Pastiroleja.

Maistuisiko?

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Muoti + Kauneus 70-luvulta osa 2.



Nyt mars aurinkoon! Ylle vain Plus aurinkomaitoa, 
Plus aurinkoöljyä ja Plus aurinkovoidetta!

Ruskettaa tasaisesti, satoi tai paistoi.

Tällä hetkellä säät ovat vaihteeksi sateiset mutta kesä jatkuu
ja ilma on ihanan lämmin!

Jatketaan siis vielä hieman 70-luvun Kauneus + Terveyslehtien parissa.


Yessinaa ostaisin melkein pelkästään purkin vuoksi. 

Siinä on juuri tuollaisia oikeanlaisia
lihavia sydämiä! :)


Lipsaverilla saa tosi makeet huulet jotka ovat vielä hyvätkin.

Makuina villikirsikka, minttuappelsiini,
niittyminttu ja vuorisitruuna.

Havin tuotteita.


Nämä Orlane meikit. Mitä on tuo aine
noissa keraamisissa valkeissa purkeissa?

Minulla on nimittäin aivan varmasti ollut tuollaisia
leikeissäni lapsena. Luomiväriäkö?


"Kun ihosi voi hyvin, voit meikata kasvosi millä
hinnalla haluat."

Mitäköhän tällä on ajettu takaa? Millä hinnalla?


Aika soma mainos.

Kevään 5 uutta helmiäissävyä.

Licorice, Copper penny, Sailor boy,
pumpkin pie, Blueberry.


"Luonnon lahja hiuksille jotka ovat saaneet
tarpeekseen väkevistä shampoista."


Tämä on taas tätä "hyvä"-mainontaa jota näkee paljon vanhoissa
mainoksissa. Miksi monimutkaisia mainoslauseita, 
sanotaan vain että tuote on "hyvä."  Kyllä kaikki sen toki tajuavat :)


Kaikille kivoille tytöille. Entäpä jos on paha?



Virkkaa toki itsellesi ja lapsellesi uimapuku! 

Se onkin varmaan käytännöllisin uintiin ikinä.



En halua edes ajatella miten inhottavalta
tuntuu vartalolla läpimärkä ja painava puuvillalanka.


Sen sijaan näihin vaatteisiin mielelläni pukeutuisin.

Harmi miten vähän pitkiä hameita näkee nykyään. 

Paljonhan niitä on vaikkapa uffilla mutta 70-luvun nainen
taisi löytöjeni perusteella olla paljon lyhyempi kuin nykynainen. 
Löytämäni hameet siis ovat aina aivan liian lyhyitä.  


Tulipa tästä mieleeni että erään kerran kun ylläni oli maata viistävä,
 musta 70-lukulainen hame jonka kerrankin olin löytänyt 
sopivanmittaisena, menin kauppaan. 

Päälläni oli lisäksi tyköistuva musta vakosamettitakki, valkoinen 
pitsivillahuivi kaulassa ja korvissa isot riippuvat korvakorut.

 Arvatkaa mitä tapahtui?

Sain elämäni ensimmäisen kerran
vartijan perääni. Vartija käveli puolentoista metrin päässä minusta
läpi koko kaupan mitään puhumatta. Aivan silmiinpistävästi siis.
Samalla katsellen minua poikkeuksellisen tuimalla katseella.

Ymmärsin että minut oli kuviteltu romaniksi ja olin sekä nöyryytetty
että ristiriitaisten tunteiden vallassa. Perinnepukua (tai sitä muistuttavia asuja)
käyttävien ihmisten asiointi pikkumarketissa ei taida aina olla kovin mukavaa
varsinkaan jos vartijapoika on ihan tomppeli.

Lähdin vakikaupastani ja jätin
ostokset siihen paikkaan. Seuraavalla kerralla vaatteeni olivat
tavallisemmat ja sama vartija ei korvaansa lotkauttanut.

Oli mielenkiintoista mutta kamalaa huomata miten rasistista käytöstä 
suomessa edelleen on. Muistan tapauksen nykyään aina kun olen
 pukemassa päälleni sen saman hameen ja tunnen oloni kurjaksi.

 Siitä kurjanaolemisen tunteesta taas tunnen kiukkua koska
 annan ikävän tapahtuman ja ennakkoluulojen vaikuttaa
pukeutumiseeni joka taas on henkilökohtainen ratkaisu.


Kirjailua...




Myin juuri samasta päivänkakkarakankaasta valmistetun
hameen nettikirppiksellä... Itselleni liian pitkä enkä raaskinut 
leikellä lyhyemmäksi. 

Paras kunnioittaa vanhaa vaatetta
ja laittaa eteenpäin sellaiselle jolle se sopii!




 Tämä lehden artikkeli oli niin naurettaja ja lukijaa 
aliarvioiva että melkein kiukustuin. Nnnggghh, hermoni!

Jos haluat lukea sen, siirrä kursori kuvan päälle,
oikeaklikkaa ja valitse vaihtoehto "avaa uuteen välilehteen"
ja klikkaa kuvaa vielä kerran.

Jutussahan siis luokitellaan ihmisten luonteet sen mukaan millaisesta peilistä pitää.

Esim. numerosta 12. pitävä mies on "Mies joka liikkuu paljon. 
Tavoiteltu poikamies. Ostat mittatilauspukuja. Autosi on urheilullinen. 
Olet itseriittoinen ja kaunis."

Jos taas pitää numerosta 14, eli tuo hauska keltainen pikkupeili
jossa on kolot sormille saa tuomion: "Olet väliinputoaja.
Olet aina samaa mieltä muiden kanssa. Et oikein tiedä mistä pidät."

Itse pidin retrohulluna noista sydamisistä, taskupeilistä ja suuresta
neliöpeilistä. Kuvaus niissä oli toisaalta ihan hauska. Vaikka niistä
pitäjä leimattiinkin romanttiseksi kukkaprinttihaahuilijaksi niin sanoipa 
se myös: "Keität aamukahvin sydänpannussa, juot sen sydänkupista
ja meikkaat itsesi sydänpelin edessä ennen kuin vetäiset yllesi
 sydänkuosisen mekkosi."

Mieleeni piirtyi mukava kuva itsestäni ihanan sydänteepannun
 ja kupin kanssa herttakuningattarenomaisessa sydänmekossa. 

Mutta ah, olisipa vain sydänteepannu ja sydänkuppi. 

Tai edes se peili!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Muoti + Kauneus 70-luvulta



Skanneri toimii taas! Mikä lie ollut sen ongelma, eilen hampaitakiristellen
valmistauduin monen tunnin tappeluun sen kanssa kun päätin viimein katsastaa 
mikä sitä vaivasi mutta sitten aivan itsestään se alkoi toimia 
kuin mitään vikaa ei olisi ollutkaan.

Tekniikka, sellaista se on. Ei sitä voi ymmärtää. 

Joskus paljon aikaisemmin iloitsin löytäneeni vanhoja  Muoti + Kauneus-lehtiä
ja pääsin vihdoin niitä skannailemaan. Tässä mainoksia kesältä 1974 ja kesältä 1977.

 Jospa ne toisivat vähän lämpöä päivään vaikka tämän vuoden keskikesään
sattuikin tällaisia viileitä säitä. (Toivottavasti vain tilapäisesti!)



Tämä alempi oli minusta niin hauska, voi tuota
 mallin ilmettä "Ennen hoitoa."
Onneksi Alberto öljyhoito kaikessa teknillisyydessään 
toi taas hymyn huulille.





Katsokaas näitä korumainoksia. Muoti+Kauneuden oma pikku
bisnes oli mainostaa lehdessä näitä halpis-rihkamakoruja. 
Siis minusta ne ovat halpisrihkamaa ainakin nyt, nuo ovat
juuri noita tuttuja juttuja kirppiksen 10 sentin korulaareista.

Koin myös hauskoja ahaa-hetkiä. Nimittäin nuo kaulaan
ripustettavat pullot, minulla on ollut niitä barbileikeissä lelujen
mukana jotka sain naapurilta lapsena. Kovassa käytössä
olivatkin leikeissä mutta ei minulla ollut aavistustakaan
 että olivat olleet ennen barbileikkeihini päätymistä koruja! 

Kuka ihme on halunnut pitää pulloja kaulassaan!!?

Ilmeisesti aika moni, sen verran usein tähän rihkamaan 
kirpparilla tosiaan törmää. Onpa minulla muuten tuollainen
norsukorukin, voitin sen tosin arvasta lapsena. En kyllä usko
sekuntiakaan että se olisi norsunluuta, ehtaa muovia se on!

Ovatko nämä teille tuttuja?


Tupakkaa sai vielä mainostaa.

Tässä ilmoituksessa minua kiehtoi mainoksen symboliikka.

Oletan että höyhen kuvastaa savun kepeyttä ja pehmeyttä mutta
entäs tuo kello? Oletettavasti se viittaa tyylikkäisiin herrasmiehiin
joille tämä tupakki on omiaan mutta nykyihmiselle se tässä yhteydessä
kai merkkaisi sitä aikaa joka tupakan myötä elinajasta vähenee...


Tämä oli pakko skannata koska se on niin käsittämätön!

"Menetin tyttäreni herralle... - HERRA SOPASELLE! -

Mistä ihmeestä on voinut olla kyse??

Ja eipä tuo "SIILOAN ottaa lapsesi!" paljon asiaa eteenpäin avaa... 

On tainnut olla aika jännä lehti tuo P.S aikanaan.


Tunnistatteko mallin?


Minun alkoi tämän mainoksen nähtyä heti tehdä 
mieli tuollaista sateenkaarenväristä hartiahuivia. 
Olisipa se piristävä vaate. 

Tosin, kokemuksesta
tiedän että harvalle käytölle jäisi. Ostelen paljon
uffin-alesta ihania hartiahuiveja mutta en muista 
koskaan käyttää niitä.


Tässä vilahtaa hieman rintaa. Nykyään taitaisi tulla valituksia.


Somat Nivean pullot ja hauska kesäinen kuva.


Rai-Rai :) "Menestys pohjoismaissa." ja "Uutuus tulipunakukka."

Oranssi pullo on nimeltään "Aurinkoinen," sininen on tietenkin
"Sininen hetki" ja punainen se uutuus tulipunakukka. Vihreästä
en saanut selvää.


Voi, voih, onpa somia purnukoita. 

Haluaisin kaikki Aqua Manda-tuotteet. 

Kamalaa lukea tällaisia vanhoja mainoksia kun tietää 
ettei ole mitään toivoa saada itse tuotteita! Tuoksu
tuossa vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. 
Varmaankin juuri sellaiselta josta pitäisin...


Tässä lehdessä oli myös Armi-kilpailu. 
Piti äänestää suosikki-Armia
ja voi voittaa eläimiä! 

Kerta kaikkiaan, Anytimellä oli näiden
lehtien perusteella todella, todella merkillisiä mainoskampanjoita,
kerron myöhemmässä blogipostissa toisestakin kilpailusta jonka
rinnalla tämä pääpalkinto, undulaatit, kyllä kalpenevat.




"Yritän näyttää hyvältä vaikka olenkin uinut koko päivän.

Koskaan ei voi tietää vaikka uimaopettajakin
olisi diskossa illalla..."