lauantai 8. maaliskuuta 2014

Tarvitaanko naistenpäivää?



Ellen googleta (enkä sitä nyt tee), en tiedä miten 
kauan naisten päivää on tarkalleen vietetty. 

Sen tiedän että viimeisten vuosien aikana naistenpäivän olemassaolon
 huomaan aina niistä kolmesta samasta asiasta: Facebook-toivotuksista, 
googlen etusivun logosta sekä jokavuotisesta kritiikistä ympäri nettiä joka
 tiivistyy kysymykseen: "Miksi naistenpäivää pitäisi viettää? Se on aika turha."

Jos asiaan tahtoo syventyä, löytää vuosi toisensa jälkeen
 myös samat kommentit. 

"Ok, ehkä jossain naisilla asiat ovat huonosti.
Mutta suomessa kaikki on hyvin! Suomessa on tasa-arvo.
 Ja sitäpaitsi, miksi just naisiin pitäisi kiinnittää huomiota? 
 Vaikka jossain kehitysmaassa olisikin huono naisten asema niin on
 siellä varmaan huono miesten asemakin. Köyhyyttä ja olemattomat
 eläinoikeudet. Sitäpaitsi missä on miesten päivä?"


Olen itse ollut lapsesta saakka todella herkkä kaikenlaiselle epäoikeudenmukaisuudelle.

Ei vain naisasioissa vaan oikeastaan ihan kaikissa asioissa. Mutta koska on naistenpäivä,
laitetaan syrjään muut asiat joissa epäoikeudenmukaisuuteen olen törmännyt ja 
kirjoitan parista itseäni vaivaavasta naisasia-asiasta

Olen huomannut että epätasa-arvoisuuden huomaaminen
 tuntuu usein vaativan sukupuolta. 

Esimerkiksi ex-poikaystävälleni naistenpäivä oli punainen vaate. 

Tämä ei ymmärtänyt miksi naisilla pitäisi olla oikein oma päivänsä
kun sille ei ollut yhtään mitään perustetta. Vuosi toisensa jälkeen minua 
raivostuttivat ja kiukuttivat tämän yliolkaiset toteamukset "suomen naisilla 
on kaikki oikein, suomessa ei ole minkäänlaista epätasa-arvoa" 

Hänen mielestään naistenpäivä oli naisten 
paremmuuden korostamista ja miesten lyttäämistä.

Sana feministi hänen mielestään taas tarkoitti suoraa naisten
 ylivaltaa ja oli aivan hirvittävä ajatus. Kirosana.

Feministejä?

Nykyään en enää osaa tuollaisista naurettavista toteamuksesta suuttua 
jos törmään niihin vaikkapa netissä sillä olen alkanut ymmärtämään,
 että miespuolinen ei helposti osaa nähdä niitä pieniä arkielämän 
piikkejä jotka eivät häneen itseensä kohdistu.

Esimerkiksi minä arvelen että suomessa ei olla enää valtavan rasistisia
vaikkapa maahanmuuttajia kohtaan sillä ajat ovat muuttuneet ja kansainvälisyys
 on normaalia. Mutta veikkaan että mikäli itse olisin maahanmuuttaja, näkökulmani
 asioista saattaisi olla hyvin erilainen. 

Tuolloin olisin asiantuntija huomaamaan jokaisen nuivan katseen, jokaisen 
torjunnan ja jokaisen pienen pilkan johon tällainen Pupuleipomon Taika ei 
törmää koska ne eivät minuun kohdistu. Niinpä en ole niistä tietoinen
 ja saattaisin yliolkaisesti heittää että suomi ei ole erityisen rasistinen maa. 

Olen kuitenkin luullakseni valitettavan väärässä ja niin oli myös
exäni väittäessään että naistenpäivä on turha koska naiset ja miehet
 ovat suomessa täysin tasa-arvoisia.

Mies vai nainen? Pitääkö sillä olla väliä?

Nuo pienet naiseutta kohtaan osoitetut piikit tuntuvat 
olevan suomessa nykyään lähinnä kulttuurisidonnaisia juttuja joista
 ei päästä eroon kovin helposti. 

Työpaikalla nainen laitetaan keittämään kahvit vaikka Ranet ja
 Janit ovat siihen hommaan yhtä pystyviä. Autokaupoilla kauppias puhuu
 paikalle saapuneen pariskunnan miespuoliselle henkilölle. Neuvolassa 
neuvotaan äitiä vastikkeen valmistamisesta tai lapsen kylvetysasennosta 
vaikka mieskin on vieressä.  

Koulussa puhutaan Isä Jumalasta ja siellä 
myös tytöiltä vaaditaan edelleen hillitympää käytöstä kuin pojilta ja 
ylipäätään sanonta "pojat ovat poikia" on elossa ja monien aktiivikäytössä.


Yhä edelleen puhutaan myös vaikkapa tiedemiehistä tieteilijöiden sijaan ja 
nämä "-mies" loppuiset ammattisanat eivät suomesta lopu. 

Ajatelkaas te tätä lukevat miehet miten hassulta teistä tuntuisi jos olisit töissä
 ja sinua kutsuttaisiin esimiehen sijasta esinaiseksi? 

Sinä olisit esinainen. Piste. 

Tai olisit lakinainen. Tai opiskeluaikana tekisit hommaa kansankielisesti 
postityttönä postipojan sijaan. Tai heräisit makeilta aamu-unilta kun Martti-niminen
 lehtinainen soittaisi sinulle ja kauppaisi akuankkaa. Mies, sinun unelmasi taas 
saattaisi olla jonain päivänä palonainen ja oma isäsi olisi taloyhtiönne talonainen.

Ja koko ajan näistä nimityksistä huolimatta olisit sukupuoleltasi mies. 
Tuntuisi varmaan hassulta. 

No niin naisestakin tuntuu hassulta olla palomies, talonmies tai miehistön jäsen.  

Ei se kuitenkaan kaikkia naisia haittaa. Me kun olemme siihen niin tottuneita ettemme
usein edes asiaa huomioi. Niin sukupuolittuneista käsityksista tulee normeja jotka 
saattavat myös ohjailla ajatuksiamme siitä mitkä ammatit sopivat millekin sukupuolelle.


Suomessa myös naisen keho on moninverroin
 tarkemmin syynissä kuin miehen keho. 

Aivan kohta meilläkin on kesä. Odottakaapa vain.
Ja yhtä varmasti kun kesä saapuu, saapuvat myös kauppoihin
paidattomat kesämiehet. 
 
Hakemaan vähän kaljaa ja vähän jäätelöä. Tai ihan vaan ruokaostoksille. 

 Tämä on ihan normaalia.

 Kukaan ei tuijota, eivät lapset, eivät muut miehet, eivät naiset,
 eivät vartijat eivätkä kassat.

Mikä olisi se reaktio jos nainen
menisi siihen paikalliseen Siwaan tai Citymarkettiin yläosattomana?

Veikkaan että jokainen mies pudottaisi silmänsä päästään. Toiset olisivat
hiljaa, toiset heittäisivät rivoja kommentteja ja toiset tulisivat 
koskettelemaan. Muut naiset taas murhaisivat paidattoman naisen 
katseellaan, saattaisivat jopa hekin huutaa "huora":a ja ainakin peittäi-
sivät lastensa silmät. 

Paikalle juoksisi suuna päänä vartijalauma joka 
tarttuisi naisen käsivarsiin ja peittäisi tämän ylävartalon ensimmäisenä
käteen sattuneella tavaralla, vaikka muovipussilla. Nainen raahattaisiin
kaupasta pois ja paikalle kutsuttaisiin poliisi. Nainen saisi sakot ja
on erittäin mahdollista että paikallislehteen tulisi lyhyt juttu: 

"Sekava nainen seikkaili alastomana Prisman hedelmäosastolla."
 . 
Voin sanoa että nykyään minä murhaan kesäisin katseellani
kaikki paidattoman kesämiehet marketissa koska minulla
itselläni ei ole mahdollisuutta samaan vaan minun on 
tyydyttävä nykimään rintaliivieni kumivaljaita sen
hiostavan paitani alla vaikka mielelläni antaisin myös 
pakastinosaston vilvoittavan ilman hivellä ylävartaloani. 
 
Olen pikkusieluisesti siis kovin kateellinen ja tietoinen
että naisena minun pitää peitellä kehoani koska olen nainen.

Ja tehdään tikusta asiaa vielä enemmän. 


Rintaliivit. 

Hyvä vaatekappale jos sitä tarvitsee. Miten onnistuisi vaikkapa
rintavan naisen urheilu ilman niitä? Ja ihan vain oleminenkin voi olla 
vaikeaa ilman näitä jos on anatomisesti sen muotoinen että tarvitsee tukea.

Kelpo keksintö siis tarpeeseen mutta tästäkin alusvaatteesta on tullut
sosiaalinen pakkopulla.

Niitä olisi pidettävä vaikka ei oman mukavuuden kannalta tarvitsisi. 

Naisen rinta tai pikemmin pahamainen nännikohouma on tabu ja epäammattimaista 
vaikkapa viraston tai pankin virkailijalla, opettajalla tai ylipäätään kenellä tahansa
 naisella joka on minkäänlaisessa ammatissa jossa tapaa muitakin ihmisiä. 

Näin tunnutaan nykyään ajattelevan. 


Ne ovat pahat ja rivot eivätkä saa näkyä mitenkään vaikka niiden päällä olisi 
teepaitaa, puseroa ja vielä villatakkiakin ja nainen olisi puettu päästä varpaisiin.

Laita nainen siis valjaasi päälle tai muuten saat hiljaisen kutsun esimiehen 
(esimiehen!) toimistoon jossa sinua ohjeistetaan soveliaasta pukeutumisesta
 jos et ole jo aikaisemmin älynnyt mieskollegoiden
 tujotuksesta että jotain tarttis tehdä. 

 70-luvulla ja vielä 80-luvullakin nämä asiat olivat paremmin 
eikä kukaan jäänyt tuijottamaan tai edes ajatellut asiaa kahdesti. 

Nykytutkimusten mukaan rintaliivien käyttämättömyys on sitäpaitsi 
terveellistä!


Entä sitten arjen ilmaukset?

 "Älä ole tommoinen ämmä,"
"Se Aleksi on aika akkamainen tyyppi,"
"Onpa tuo Pena aika neiti" 
"Eetu on helkatan juoruakka" 

Ja jos toista miestä oikein halutaan loukata niin riittää kun todetaan että 

"Vedä sinäkin Mikko hame päälle."

 Ja niin edelleen

Nämä ovat kaikki ilmauksia jossa naista
 käytetään halveksuttavana vertailukohteena

Nämä ilmaisut ovat erityisen surullisia niin naisten kuin 
miestenkin kannalta enkä käsitä minkälaista 
maailmankuvaa ne palvelevat.

Tällaisia pienenpieniä epätasa-arvon piikkejä on kaikkialla yhteiskunnassa.

Me kasvamme niihin. Pikkupojat oppivat että lepra iskee jos edes nostaa
barbin käteensä kun taas tytöille ei ole halveksuttavaa leikiskellä leegoilla
tai autoilla vaikka toki näillekin tuputetaan tyttöleluja mielummin.


Sukupuolierottelua tehdään heti synnytyslaitokselta. Pojille sinistä ja tytöille
vaalanpunaista. Lapsten vaatteissa poikien värimaailmaa ovat musta, sininen
 ja vihreä pääkallo- työkalu- auto- ja dinosaurusprintein. 

Tytöt kuorrutetaan pomandanpinkkiin ja fuksiaan, pastelleihin ja kukkasiin. 
Ja jälleen, tytölle voidaan pukea päälle sinistäkin mutta pojalle ei ikinä 
milloinkaan pueta päälle vaaleanpunaista. Tai niitä kukkasia. 

"Koska sitten kaikki nauraa." 

Mistä lapset oppivat näitä käsityksiä sukupuolista, sukupuolille sopivista asioista
ja siitä kumpi sukupuoli on se jonka pitää suojella kunniaansa jotta ei vain 
tekisi mitään akkamaista, ämmämäistä ja siksi noloa ja kumman
sukupuolen rintakehäänsä lapsesta saakka koska siinä on jotain pahaa? 

Miksi yhteiskunnassa on vielä sukupuolittuneita ja syrjiviä ammattinimikkeitä?

 Miksi alaston mies marketissa on ok mutta alaston nainen heitetään putkaan? 

Miksi pojat saavat riehua koulussa oppitunnilla koska pojat ovat poikia kun tyttöjen 
käytösnumero laskee julmasti vastaavasta käytöksestä koska tyttöjen pitäisi olla kilttejä?

Miksi lempeän seksuaali- ja minäkasvatuksen sijaan nuoren naisen 
malli tulee aikuisviihteestä ja jenkkien musiikkivideoista?

Miksi lehdet kirjoittelevat naiskuskeista eikä mieskuskeista tai 
naisjalkapalloilijoista eikä miesjalkapalloilijoista?

Miksi mies on normi ja nainen erikseen mainittava?

Suffragetit, aikansa feministit joista ei pidetty

 En minä tiedä.

Mutta niin kauan kun näin on, niin kauan tarvitaan naistenpäivää
osoittamaan että monet asiat ovat vinossa. Ei vain maailmalla
kaukaisissa maissa vaan ihan suomessa. 

Toki olen onnellinen että jokin ongelmistamme on vaikkapa sanaton 
rintaliivipakko eivätkä pakkoavioliitot mutta eivät asiamme silti ole kunnossa.

Muutokset tulevat ja ne tulevat hitaasti. 
Mutta ei unohdeta niiden tarpeellisuutta.

Siksi meillä on naistenpäivä ja siksi meillä on myös miestenpäivä.

Sukupuolisyrjintää kun on olemassa myös miehiä vastaan. Toivon että miestenpäivänä
saisin lukea miesten huomioita niistä arjen piikeistä jotka heihin sattuvat edelleen 
epätasa-arvoisessa maailmassamme. Näitä ovat varmasti epätasa-arvoiset
 huoltajuuskiistat, siviilipalveluksen pituus ja ylipäätään varusmiespalvelus ja
monet muut seikat. 


Itse ajattelen että tehtävämme ihmisinä ja yhteiskuntana 
on koko ajan kasvaa paremmaksi. 

Muita huomioonottavemmiksi. 
Ajattelevaisimmiksi. Lempeimmiksi ja suvaitsevaisemmiksi.

Jos katsotaan taaksepäin pimeämpiin aikoihin on helppo huomata vertailussa miten
paljon valoisampi menneisyyttä nykyhetki on. Ihminen on muuttunut.

Naistenpäivän kaltaiset turhilta tuntuvat päivät ovat pysähdyspaikkoja
 jolloin voimme herätä miettimään omia arvojamme, ajatuksiamme, 
huolimattomia sanavalintojamme ja arjen pieniä huomiota. 

Silloin hiljalleen sukupolvi toisensa jälkeen jatkuu kasvumme kohti entistä 
parempaa tulevaisuutta ja ehkä oikeampaa tasa-arvoa jossa tasapäistämisen
 pakon sijaan voimme olla eri sukupuolia mutta myös yksilöitä ilman
 sosiaalisia pakkoja tai velvollisuuksia.

Hauskaa naistenpäivää.

Soma Evelyn Nesbitt ei kumarrellut aikansa
naisten sopivaisuussääntöjä

Ps.

Ylläolevan tekstin kirjoituksen jälkeen luin sähköpostini
jossa minua odotti Sanoma Magazinen naistenpäiväntarjous.

Saisin tilata lehtivalikoimasta alennuksella minkä tahansa
lehden. Tarjottiin Me Naisia, Cosmopolitania, Vauva-lehteä,
Perhe-lehteä, Gloriaa, ruoanlaittolehteä ja käsityölehteä,
montaa erilaista kodinsisustus- ja kokkauslehteä. 

Ei ainoatakaan tiedelehteä, ei historialehteä, ei luonto- kulttuuri- 
matka- eikä yhteiskunnallisia asioita käsittelevää lehteä vaikka
nekin kuuluvat runsaslukuisina konsernin valikoimaan.

Tämäkin on pieni mutta merkillepantava esimerkki yleisistä käsityksistä.

Naisille tarjotaan naistenpäivänä juttuja vauvoista,
meikeistä, ruoanlaitosta ja kodin putsauksesta ja puunauksesta. 

Nähdäänkö naiseus todella tällaisena vuonna 2014?

Lisää ajateltavaa naistenpäivän iltaan!

36 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus!
    Ja nauroin ääneen kuvalle noista rannalle menevistä ihmisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kuva on kyllä sellainen ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa :)

      Poista
  2. Niinpä , hyvää naisten päivää ❤️

    VastaaPoista
  3. Todella hieno kirjoitus! UPEAA!
    Hyvää Naistenpäivää!

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus - siinä oli monta sellaista asiaa, joita en ole edes ajatellut, ne on niin yhteiskuntaan sisäänrakennetuja ja niihin on niin tottunut. Mutta onhan näitä. Esimerkiksi tänä talvena olen huomannut, että kun miehet istuvat lämmitetyssä delux- traktorissaan ja auraavat lunta, on se paljon arvokkaampaa työtä, kuin se, että minä heilun lapion kanssa ja lapioin puhtaaksi kaikki ne paikat mihin ei traktorilla pääse: traktorilla ajelusta maksetaan palkkaa, mutta lapioinnista ei. Mutta toisaalta: minä naisena tyydyn siihen, mutta mies ei varmasti siihen tyytyisi… Monessa muussakin kohdassa huomaa, että perinteisiä "miesten töitä" arvostetaan paljon enemmän kuin ns. naisten töitä. Vaikkapa putkien tai sähköjen korjaaminen on arvokkaampaa, kun mummojen ja lasten hoitaminen. Ainakin jos palkkaa katsotaan. Jossain vaiheessa lihamestarit ja elektroniikkamyyjät (usein miehiä) kuuluivat erikoispalkkaluokkaan työn "vaativuuden" takia, mutta esim. kosmetiikkamyyjät ei. En tosin tiedä, onko tämä vielä voimassa.

    "Kukkahattutäti" on aika uusi termi, jota inhoan. Sillä vesitetään hyvinkin perusteltu mielipide, jos se tulee naisen suusta. varsinkin, jos mielipide liittyy vaikkapa luonnonsuojeluun, ydinvoiman vastustamiseen tai maahanmuuttoon. Naisethan eivät näitä asioita ymmärrä, vaikka olisi kuinka monta tohtorinhattua kaapissa tai vaikka ei olisikaan.

    Parista asiasta olen ehkä vähän eri mieltä ( tai ehkä ollaan ihan samaa mieltä). Täydelliseen tasa-arvoon ja samanlaisuuteen tullaan tuskin koskaan pääsemään, koska miehet ja naiset, noin keskimäärin, ovat erilaisia muutenkin kuin fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Eli jos pienille pojille anntetaan barbit ja tytöille autot, usein käy niin, että poikien barbit sotivat ja tyttöjen autot laitetaan nukkumaan peiton alle :). Eikä kyse ole välttämättä kasvatuksesta, vaan ihan biologiasta. Naisilla on usein voimakkaampi sisäänrakennettu hoivavietti ihan sen takia, että huolehtisimme jälkeläisistämme, ja miehet taas puolustavat voimakkaammin laumaansa ja reviiriään. Näinhän se menee usein eläimilläkin. Mutta puhun tässä nyt tytöistä ja pojista keskimäärin - sitten kun opittaisiin vielä suvaitsemaan niitä vähän keskimääräisestä poikkeaviakin :).

    Onkohan muuten niin, että "poikamaisella" tytöllä on lopulta helpompaa kuin "tyttömäisellä" pojalla? Itse ainakin olin kova leikkimään barbien lisäksi myös pikkuautoilla ja leikkimökin siivouksen lomassa kiipeilin puussa ja leikin intiaania tai Tarzania (en Janea) :). Sitä ei kukaan paheksunut, mutta jos poika olisi halunnut leikkiä barbeilla ja siivota leikkimökkiä, olisi sellaiset kummallisuudet kitketty varmasti nopeasti pois. Eli orjuuttaako stereotypiat tässä kohtaa enemmän miehiä kuin naisia? Vai onko maailma muuttumassa suvaitsevampaan suuntaan? En tiedä.

    Ja sitten se paidattomana kaupassa kulkeminen. Paidattomat, hikiset miehet kaupungilla tai ruokakaupassa ällöttävät, mutta ei sen takia, että olisin kateellinen :). En halua ottaa kaupassa omaa paitaani pois, mutta miehet kyllä saisivat laittaa ne paidat päälleen muualla kuin rannalla tai omalla pihalla :). Mies voi paljastella omaa kehoaan miten paljon vain, koska miehen keho ei yleensä ole julkisen arvostelun kohteena. Jotkut miehet katsovat kuitenkin oikeudekseen arvostella/ arvioida ääneen vieraan naisen ulkonköä. Jos siitä ärsyyntyy, on tiukkapipo.

    Mutta miesten päivä myös, ehdottomasti! Jos naisen elämässä on asioita ja kohtelua, jonka vain nainen huomaa, niin sama on varmaankin myös toisin päin. Miehetkin joutuvat kohtaamaan asioita, joista meillä naisilla ei ole aavistustakaan.

    Tulipa pitkä kommentti, anteeksi :). Hyvää naistenpäivää vähän myöhässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun tulee pitkiä kommentteja!! Älä ikinä niin hyvää asiaa anteeksipyytele!

      Kyllä me varmaan olemme kuitenkin samaa mieltä. Sukupuolet ovat tottakai erilaisia eikä samanlaisuuteen pidäkään pyrkiä, se on juuri sitä tasapäistämistä ja sokeaa asioihin suhtautumista, sanoisinko että todella naiiviakin ajattelua josta en pidä. Se on ikäänkuin ääripää asiassa jossa toinen ääripää on minusta tilanne jossa sukupuolet taas eivät missään nimessä saa ottaa toisen sukupuolen asioita lautaselleen.

      Minäkin uskon että jos yleistetään niin pojat pitävät monesti toimintaleluista enemmän kuin sosiaalisia suhteita käsittelevistä leikeistä kuten vaikka teekutsu-nukkeleikistä. Onhan tutkittu että jo sikiötasolla poikien kehittyvissä aivoissa testosteroni muokkaa niitä erilaisiksi. Kritisoinkin vain vahvasti sitä että sukupuolistatus jonka hormonit määrittelevät hyvin pitkälti ei kuitenkaan ole ehdoton. On herkkiä poikia ja villejä tyttöjä ja kaikkea siltä väliltä joten aina kun törmään "tytöille vain pinkkiä ja barbeja ja pojille vain sinistä ja traktoreita"-asenteisiin, näen PUNAISTA! :D

      Poikamaisella tytöllä on ehdottomasti paljon helppompaa kuin tyttömäisellä pojalla. Tämä on juuri sitä ajattelua jossa miehen pitää pitää kiinni arvostaan eikä alentua tekemään naismaisia asioita koska nainen on se huonompi yksilö. Naiset taas voivat tavoitella miehisiä asioita ja tehdä poikamaisia asioita koska siinä pyrkimyksessä ikäänkuin ei astuta alemmas vaan pyritään toimissa ottamaan "paremman" sukupuolen rooleja. Eihän kukaan näitä tietoisesti ajattele mutta nämä mallit löytyvät tuontapaisen käytöksen pohjamudista...

      Unohdin muuten kokonaan kirjoituksestani "kukkahattutädin" joka on myös ilmaus josta yksistään voisin kirjoittaa kokonaisen blogikirjoituksen. Ja tässä kommenttikirjoituksessa mainittu v-sana on toinen vastaava. Ensi vuonna sitten! Jos maltan odottaa niin pitkälle... ;)

      Poista
    2. Hannelle ajattelin kirjoittaa, joskin myöhässä, että itse näen tasa-arvon jonain muuna kuin sukupuolineutraaliuden hakemisella. Ei sanoissa tyttö ja poika ole mitään vikaa, mutta ne voivat olla tasa-arvossa siitä huolimatta, että ovat biologisesti erilaisia. Tasa-arvolla ei mielestäni tarkoiteta, tai olla edes haettu sitä, että ihmisistä tulisi mahdollisimman samanlaisia, vaan vapautta olla omanlaisensa biologisista ''rajoitteistaan'' huolimatta. Ja se tasa-arvo olisi ihanteellista.
      Olin itse kanssa poikatyttö sotaleikkien, prinssileikkien (joissa olin tietenkin prinssi) ja autolelujen maailmassa. Mutta pojat ottivat yllättävän helposti leikkeihinsä mukaan. Sen sijaan liian monen pojan kohdalla mietitään, että onko hänessä nyt jotain vikaa kun vaikkapa pukeutuu mekkoon.

      Poista
  5. Hieno juttu Taika, taalta naisten paiva nayttaa viela toisenlaiselta kun on niin paljon tehtavaa naisten aseman parantamiseksi, suurin on se etta naisten pitaisi saada enemmin jalansijaa yhteiskunnallisissa asioissa, miehet eivat aktiivisesti naisten asemaa nimittain paranna, se on naisten itse tehtava. Nuo paidattomat miehet, ne on kamalia, taalla ei onneksi niita nae !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! On turha jäädä lepäämään laakereilla odottelemaan että ehkä tarvittavat muutokset tapahtuisivat vaikka itsekseen. Niin ei käy, tarvitaan paljon keskustelua, aktiivista otetta ja toimia!

      Poista
  6. En nyt osaa sanoa tähän muuta kuin että todella hieno kirjoitus! Olen iloinen, että sain lukea tämän.

    VastaaPoista
  7. Aplodit, hieno kirjoitus! Erityisesti osuus jossa pohdit arkista kielenkäyttöä, sai mut nyökyttelemään niin että niska meinasi niksahtaa. Lisäisin siihen vielä v-sanan. Olen joskus miettinyt miksi naisen sukupuolielintä käytetään nimenomaan negatiivisessa mielessä, kirosanana? Ei tule mieleen ainoataan kontekstia jossa se olisi positiivinen "voimasana". Entisessä työpaikassa pohditutti miksi miespuolisten aulaemäntien titteli oli vahtimestari. Mikseivät he olisi voineet olla aulaemäntiä kuten kollegansa? Nämä ovat pikkuasioita monen mielestä, mutta kielessä on on voimaa. Puhe ei pelkästään näytä miten me maailmaan suhtaudumme, vaan se myös muokkaa asenteitamme.

    Tytöissä ja pojissa on eroja, mutta niin on myös ihmisyksilöissä. Olisi mahtavaa jos ihmisiin suhtauduttaisiin ensisijaisesti ihmisinä eikä sukupuolensa edustajina. On surkeaa jos hoivaamiseen taipuvaista poikaa ohjataan pois hoivaleikeistä vain siksi että se "ei ole miesten juttu". Tai tyttöjä kielletään kiipeilemästä kalliolla jonne pojat voivat mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kyllä esim työpaikalla sanotaan myös v***n hyvä. Esim että tietyn kahvilan itse paistamat munkit on v***n hyviä. Näin sanoo sekä miehet että naiset. Toki useimmiten se sana liittyy negatiivisiin asiayhteyksiin ja itseltäkin lipsahtaa nimenomaan silloin, kun joku asia menee pieleen. Mutta kyllä se silti ainakin meillä päin on käytössä myös hyvän ja ihanan etuliitteenä, eikä se ole siis sarkasmia vaan sitä oikeasti tarkoitetaan, että vaikkapa joku ruoka on ihan v***n hyvää. :)

      Poista
    2. No joo, tuo on ihan totta, on v-sana joskus positiivisenkin ilmauksen yhteydessä tuon "hyvä" -sanan kanssa. Ennen kommenttini postausta googlasin testin vuoksi "v***n hieno" mutta se antoi enemmän sarkastisia kommentteja.

      Poista
    3. V-sanan kohdalla ollaan tavallaan menty takapakkia naisten aseman kannalta. Aikoinaan se oli voimasana siksi, että hedelmällisessä iässä olevan naisen sukuelintä pidettiin maagisena paikkana, porttina tuonpuoleiseen (koska sieltähän lapset tulevat), jolla oli voima siunata ja kirota. Oli aivan tavallista että esivanhempamme siunasivat lapsensa tuikkaamalla sormen sisäänsä ja piirtämällä lasten oksiin suojaavat merkit. Samoin karja lähti ekoille laitumilleen kun nainen seisoi kahareisin haan portin yläpuolella (siihen aikaan ei käytetty alushousuja). Ja kun nainen suuttui, hän saattoi vilauttamalla alapäätään kirota miehiä.

      Niinpä naisen sukuelimeen viittaavat sanat olivat VOIMAsanoja siksi että sukuelimessä piili peljättävä voima. Se, että V-sanaa käytetään nykyään välimerkkinä, kieliikin (muista kielistä tulevien sieluttomien vaikutteiden ohella) halusta nujertaa pelätty voima tekemällä siitä arkikieltä.

      Poista
    4. Minulla menivät nyt kylmät väreet kun luin tätä keskustelua. Teillä on hienoja argumentteja ja on hyvä että tästä sanasta keskustelua käydään. Ajattelin itseasiassa kirjoitella tässä blogikirjoituksessanikin v-sanasta koska minulla on sen kanssa aika paljon ongelmia mutta aihe on niin iso että jätän sen toiseen kertaan. Tiedän tosiaan myös sanan historialliset taustat mutta nykykielessä käytettynä se on aikoja sitten menettänyt naisia voimauttavan merkityksensä ja sitä käytetään halveksivana sanana. Ja lisäksi myös todella absurdeissa yhteyksissä. Sanalla on silti edelleen kuitenkin voimansa ja siksipä sen käyttö särähtää pahasti korvaani.

      Poista
  8. Hyvä kirjoitus!:)

    http://santerikrki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/145871-naisurheilu-ei-ansaitse-tasaveroista-asemaa-miesten-kanssa
    Aiheeseen vähän liittyen juttu naisurheilusta. Mitä ihmettä. No, jokaisella on mielipiteensä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa järjetöntä puhetta. Herra ei kannata syrjintää mutta toteaa samaan aikaan että naiset eivät ansaitse samaa näkyvyyttä urheilussa. Ja että hän toki katselee mielellään naisurheilua jos naiset alkavat saada samoja tuloksia kuin miehet :D Voi hyvänen aika. Meitä ihmisiä todella mahtuu monenlaisia tähän maailmaan. Mutta tämän miehen sanoilla: Pitäisikö kaikkien saada näkyvyyttä? (Tai tässä tapauksessa kolumnitilaa nettilehdestä?"

      Poista
  9. Aivan loistava kirjoitus, niin monta asiaa mota ei todella tule edes ajatelleeksi normiarjessa. Silmät selällään ja ymmyrkäisenä, näinhän se taitaa olla. Kamalinta on että tuohon vähättelyyn syyllistyn itsekin, akka ratissa jne. Mietittävää siis itsessäänkin, kiitos herättelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentista <3 Minäkin huomaan joskus arjessa että sanavalintani saattaa olla tosi huono ja syrjivä... Nämä ovat juttuja joita pitää koko ajan monitoroida itsessään. Ihminen on niin ryhmäeläin että helposti menee mukaan yleisiin letkautuksiin ja kielenkäyttöön.

      Poista
  10. Mahtava ja mukaansa tempaava, täyttä asiaa sisältävä teksti! Lisää tämmöisiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Lisää varmasti on tulossa. Feministivouhkaus ei minusta lopu ihan heti!

      Poista
  11. Olipa hyvä kirjoitus! Mua ärsyttää eniten mieskuskit. Naisia ratissa mollataan, vaikka ne ajaa varovasti ja oikein. Miehet kaahaa, ajaa kiinni takapuskurissa ja ohittelee keltaisella viivalla. Tosin ei pitäisi yleistää, mut näin se tuntuu olevan mun kotitielläni.
    Ja ens kesänä aion röyhkeesti tuijottaa paidattomien miesten tissejä, ne kun taatusti tekis mulle saman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, olen niin tyytyväinen ettei minulla ole ajokorttia. Olen asunut Helsingin keskustan liepeillä viimeiset kymmenisen vuotta joten en ole tarvinnut korttia mihinkään. Toivottavasti tänä vuonna pääsen muuttamaan ihan muualle, maalle ja ajokortin ajon mukana tulee varmaan uusia kiukunaiheita ja varmaan alan kiinnittämään huomiota ihan eri tavalla autoiluun liittyviin sovinistipläjäyksiin.

      Sen olen kyllä useasti laittanut merkille että kuolonkolareita tehtailevat yleensa juuri kortin saaneet teinipojat. En tiedä olenko ikinä kuullut teinitytöstä joka olisi juuri saanut kortin ja kaahaillut itsensä tai muita ihmisiä kuoliaaksi. Varmasti kuitenkin niitäkin joitain täytyy olla mutta mieleen ei muistu yhtäkään. Tämä kuulosti nyt kauhean miesvastaiselta jota en missään nimessä ole mutta totta on että naiset ovat ratissa yleisesti ottaen rauhallisempia ja miehet agressiivisempia ja onnettomuusalttiimpia. Se on huono juttu vain että ratissa ei olla vastuussa vain itsestään vaan myös muista ihmisistä.

      Poista
  12. Olen monikulttuurisuuden kyllästämä ja varmaankaan siksi en tuota kielellistä syrjintää ("palomies", "juoruakka", "laita hame päälle") kuullessani itse häiriinny vaan pikemminkin riemuitsen Suomen edistyksestä tasa-arvoasioissa. Nuo kielikuviot kun ovat jäänteitä ajoilta joina asiat olivat paljon, paljon huonommin kuin nykyään.

    Ajatukseni kääntyvät pikemminkin silloin muihin kieliin, vaikkapa ranskaan, missä sanoilla on feminiini- tai maskuliinisuvut ja 10 naisen ja 11 miehen ryhmää pitää sen yhden miehen takia kuvailla miehisellä monikkopronominilla. Tai hindiä, missä hyvää tyttölasta kutsutaan normaalissa puheessa pojaksi.

    Olen toki aivan samaa mieltä siitä että meidän pitäisi aina vain pyrkiä kehittymään. Joka tapauksessa mieleeni tulee väkisinkin aina roppakaupalla muitten maitten epäkohtia. Mietitäänpä vaikkapa eronnutta kälyäni Mauritiuksella. Hän haluaisi asua lähempänä työpaikkaansa eikä äitinsä kanssa lapsuudenkodissaan, mutta yksin asuvia naisia pidetään huonomaineisina, suorastaan huorina, ja kohdellaan sen mukaisesti (voisi tulla kutsumattomia miesvieraita ovelle) joten se ei tule kysymykseenkään.

    Omia tyttölapsiani ja heidän luokkaansa seuratessani kannan huolta poikien enkä tyttöjen puolesta. Pojilta vaaditaan tunteetonta miehekkyyttä, he käyttäytyvät tavalla joka ei voi kertoa kuin tuollaisen vaatimuksen syvästä sisäistämisestä. Tytöt taas voivat tehdä ihan mitä huvittaa eikä kukaan piittaa, tai jos piittaakin, tytöt eivät välitä. 2000-luvulla syntyneillä tytöillä näyttäisi olevan järjestään noin sata kertaa parempi usko itseensä ja siihen että heistä voi tulla mitä vaan ja he voivat tehdä mitä vaan kuin vaikkapa meillä 70- tai 80-luvulla syntyneillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista pohdintaa Rouva K! Tuo koululuokan kuvaus kiinnostaa; onko tosian niin että pojilta vaaditaan "tunteetonta miehekkyyttä"? Kuka sitä vaatii, toiset pojatko? Opettaja? Vaaditaanko sinusta pojilta jotenkin enemmän? Tai ehkä tytöiltä liian vähän, jos saavat tehdä mitä huvittaa? Tässä varmaan on jonkin verran koulu- tai jopa luokkakohtaisia eroja. Omat lapseni eivät ole vielä koululaisia joten tämän päivän koulumaailma on mulle aika vieras.

      Poista
    2. Nämä ulkomaisten kielien feminiini- ja maskuliinisanat ovat mietityttäneet myös minua. Ranskaakin olen hiukan opiskellut mutta englantia taidan paremmin ja usein laitan merkille että jos puhutaan vain henkilöstä, käytetään maskuliinisanaa. Koska se on normi olipa nimeltämainitsemattoman henkilön sukupuoli mikä tahansa.

      Onpa mielenkiintoista että hindissä hyvää naispuolista sanotaan pojaksi. Mikä ylistys! :D Muiden maiden epäkohtia en halunnut nyt edes miettiä. Ehkä en ole turhaan syntynyt suomeen jossa asiat ovat sentään melko hyvin.

      Minuakin surettavat pojat. Se mieheyden kova muotti on varmasti todella raskas ja rajoittava. Ketkä sitä ylläpitävät? Kaikkien poikien isät kollektiivisesti mutta myös monen pojan äidit ikävä kyllä. Ja sanoisin että viihdeteollisuuskin ohjelmineen ja leluineen. Varhaisten aamujen lastenohjelmat ovat todella järkyttävän pahasti sukupuolittuneita ja vanhanaikaisia sukupuolirooleja vahvistavia. Ellei lapsen vanhempi silloin ota kasvatuksessa aktiivista roolia osoittaen lapselle että saa olla juuri sellainen kuin miltä itsestä tuntuu, oppi tulee ulkopuolelta joka on todella vaarallista.

      Monien asioiden pitää muuttua. Uskon että niin kyllä käykin että sinänsä helppo pysyä positiivisena myös tulevaisuuden poikien puolesta.

      Poista
    3. Viv, minusta vaikuttaisi siltä että toiset pojat ovat pahimpia. Jos joku poika osoittaa luokassa herkkyyttä tai kiinnostusta "tyttöjen juttuihin" tai ei kiroile, remua ja uhoa, muut hyökkäävät. Naiskasvattajat, kuten opettajat, yrittävät kyllä varmasti parhaansa mukaan rohkaista poikia vapaampaan itseilmaisuun ja olemiseen, mutta tuntuu kuin vahinko olisi tapahtunut jo ennen kouluun menoa ja poikien mielenmaiseman muuttaminen myöhäistä tai ainakin pirun vaikeaa.

      Ehkäpä tämä on asia jota naiset eivät voi muuttaa, elleivät poikaa kasvattavat miehenmallit tiedosta epäkohtaa ja yritä parhaansa mukaan sitä muuttaa. Toisaalta. Luokalla on yksi poikkeus, poika joka tekee mitä huvittaa ja jota kukaan ei kiusaa vaan josta pitävät niin tytöt kuin pojatkin. Hän on kahden äidin eli naisparin poika.

      Poista
  13. Aivan loistava kirjoitus, suuret kiitokset! ^^

    VastaaPoista
  14. Kommentoin nyt vähän myöhään, kun on täällä käymisestä aikaa, mutta hienoa, että naistenpäivä ja feminismi on puheena. Olen ylpeä feministi. Idioottimaisin reaktio, jonka olen kuullut 'paljastuksestani' on lause ''Tuohan on aivan typerää''. Sanoja ei edes kysynyt mitä naisten asioita kannatan, tuomitsi sanan perusteella. Tämä on kuin tuomitsisit politiikassa pyörivän pelkän puolueen perusteella, vaikka jopa perussuomalaisissa on ihmisiä, jotka kannattavat mm. tasa-arvoista avioliittolakia.

    Mitä tulee naurettaviin kommentteihin siitä, miksi naisilla oma päivä, kaikista simppelein puolustus on tämä: Myös miehille on oma päivä. Miestenpäivää vietetään marraskuun 19 ja se on mm. Venäjällä suuri juhla. Suomalaismiehet eivät ole vain oikein hoksanneet siitä valittaessaan naisten päivästä. Sotaveteraanien juhlapäiviä ylistetään, mutta nykyään ollaan vastahakoisia viettämään päivää naisille, jotka ovat historian saatossa kamppailleet tasa-arvosta liian pitkään. Jo historiallisten syiden vuoksi naisten päivä on upea asia, vaikken itse ihmeemmin juuri mitään juhlia vietäkään.

    Vieläkin on tekemistä ihmisten asenteissa, vaikka tasa-arvo on periaatteessa olemassa. Fiksut naiset kärsivät muiden typeristä ennakkoluuloista. Ja täytyy sanoa, että myös fiksut miehet. Ennakkoluulojen on tutkimuksissa todettu vaikuttavan negatiivisesti suorituksiin. Onko ihme, jos vaikka naisautoilija töppää ajaessaan, jos ihmisillä on jo ajatus siitä, ettei nainen sovi ratin taakse? (Vaikka suurin osa kolareista on edelleen miesautoilijoiden turmia) Onneksi vihdoin aletaan päästä yli jo sukupuolierottelusta. Muutaman miespuolisen kaverin oon nähnyt pitävän mm. pinkkejä vaatteita ja on hienoa tavata esimerkiksi miespuolisiakin feministejä. Molempien sukupuolien kohdalla on ongelmansa ja ennakkoluulonsa, mutta tilanne on paljon parantunut ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi oli todella hieno ja täynnä loistavia pointteja. Nyökyttelin menemään kun sitä tässä lueskelin. Oli mukava kun mainitsit nuo vaaleanpunaiset vaatteet miehillä, on hauska miten muoti onnistuu rikkomaan vanhoja kaavoja melko hyvin. Kasarimuodissahan pinkki oli miehille täysin ookooväri ja nyt kun se on tehnyt paluuta niin miehistä ei selvästi tunnu enää valtavan leimaavalta sitä käyttää. Uskon että ajan kanssa tilanne tulee olemaan kokonaisuudessaan aivan erilainen. Enkä puhu vain muodista vaan tasa-avosta kokonaisuudessaan.

      Poista
  15. Blogisi on ihastuttava löytö! :) Aivan totta, yhteiskunnassamme on sisäänrakennettuna paljon hienovaraisia viittauksia, joilla viestitään naisen paikasta/tehtävistä.

    Olen kuullut, että jotkut yrittäjät palkkaavat mieluummin naispuolisia työntekijöitä tarkan työnjäljen vuoksi. Nämä esimerkit ovat sisustusrakennusalalta, taimitarhalta ja siivousalalta. Miksi naisen oletetaan olevan huolellisempi? Ehkä kasvatuksessa kiinnitetään vieläkin enemmän huomiota siihen, että tyttö kasvaa huolelliseksi ja siivoaa aina omat jälkensä? Vai pitääkö naisten työelämässäkin yrittää kaksi kertaa miestä enemmän??

    Tuli mieleen myös eräs hassu esimerkki arkielämästä. Poikaystäväni hankkii monet vaatteistaan erä- ja urheiluliikkeistä, ja minä olen ollut pari kertaa mukana kaupassa. Kahdesti kun poikaystäväni on ostanut vaatteen, pesuohjeet on yllättäen osoitettu minulle (vieressä seisoskelevalle naisihmiselle). :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tuli hyvä mieli. Ja mukava saada kommenttia näin naistenpäivän jälkeenkin tästä aiheesta joka on noiden paidattomien keämiesten myötä taas todella ajankohtainen ;)

      Vielä toistaiseksi niin monet vanhanaikaiset säännöt vaikuttavat yhteiskunnassa ja nimenomaan sellaiset jotka koskevat tapoja miten tyttöjä ja poikia kasvatetaan. Uskon helposti että pojille sallitaan enemmän kuin tytöille niin päiväkodissa kuin kaikissa kouluasteissakin.

      Aika hauska ja samalla tietenkin murheellinen tuo teidän kauppareissukuvailunne! Aivan loistava esimerkki arjen pikku sattumuksesta joka on niin kaksinaismoralistinen ettei tiedä itkeäkö vai nauraa :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️