perjantai 1. maaliskuuta 2013

Retrovaateostoksilla


Olipa hyvä että noin kuukausi sitten siivosin kaappeihini tyhjää tilaa.
Sen oli kai tarkoitus täyttyä sillä kävin Uff-kaupan alepäivillä.

Minä en erityisemmin pidä uffista enkä haluaisi sen toimintaa tukea
 mutta minkä teet, niissä on musertavan ihanat retrovaatevarastot. Vain muutamia 
kertoja vuodesta voin mennä kauppaan ja tuntea sitä samaa mitä kai monet 
naiset tuntevat joka kerta vaatekauppaan mennessään; 
haltioitumista ja tunnetta että haluaa kaiken.

Verho jota en ostanut, koska kaikkea ei voi saada.

Kaikkea kaunista olisi joka puolella, psykedeelisiä kuvioita, köynnöksiä
 joissa on satumarjoja ja galakseja, mekkoja joiden kankaisiin on kudottu
 kulta- ja hopealameeta, takkeja jotka ovat aitoa, paksua villaa eivätkä
 mitään ensimmäisen tuulen läpäiseviä kertakäyttörättejä ja ihmeellisiä 
muotoja ja rönsyjä sellaisin värein että oma mielikuvitukseni ei 
vaivaamatta sellaisia osaisi keksiä. 

Nostelen asuja tangoilta jonkinlaisessa hypnoosinkaltaisessa tilassa ja ihmettelen 
miten näitä ei ole kukaan vielä ostanut... Samassa muistan lauseen jonka joku
 joskus minulle sanoi; "mikset sä vaan joskus voisi hankkia jotain normaalia vaatetta..."



Niin paljon houkutuksia, niin vähän voimaa käsivarsissa. 
Kantokyky on onneksi rajallinen. 

Ihastuin erityisesti näihin kenkiin, niin pöhkö en silti ole että 
ostelisin niitä varastoon kun koko on monta numeroa liian pieni.
 Mutta mikä sääli! Toivottavasti joku hyvä uusi omistaja hankkii ne.


Tästä villapuserosta minun oli ihan pakko ottaa kuva. 
Katsokaa nyt sitä.

Jos se vain olisi ollut vähän inhimillisemmän muotoisemmassa 
villapaidassa, olisin hankkinut sen. Nyt toivon että se 
saa hyvän hipsterikodin. 

Linnun kalansilmämäinen silmä oli muuten nähdäkseni 
käsinpuhallettua lasia ja todella kaunis.


Joskus sen printin ei tarvitse olla mitenkään
 psykedeelinen ollakseen kiva. 

Tämä oli hirveän herttainen hame.

En vain ymmärrä miksi todella monet 60/70-lukujen pitkät hameet 
on tehty neljästä eri kappaleesta. Näyttää typerältä kun hameen keskisauma
joka nykyvaatteissa on sivussa onkin edessä eikä sitä saa kääntämällä
 piiloon koska jokapuolella on saumoja!

Mitään näistä ylläkuvatuista en kuitenkaan ostanut.


Sen sijaan ostin tämän vihreän täkin. Onko tuttu? Miltäköhän vuosikymmeneltä? 

Se nyt on sivuseikka sillä olin täkin tarpeessa ja tämä oli juuri sopivan värinen,
pidän myös haavanlehtikuviosta. 

Koin myös sydämentykytyksiä sillä näin henkarilla tämän vieressä
 turkoosinvärisen silkkitäkin jollaista olen himonnut pitkään mutta 
lähempi katselu paljasti sen olevan sittenkin petauspatja! Itseasiassa 
sellaisellekin minulla olisi ollut tarvetta vierassänkyyn (eli lattialle) 
mutta en jaksanut kantaa. Oli todella kaunis.




Tässä on hienoja lurexmekkoja. 

En ole varma myisinkö nämä pois vai muokkaisinko ne itselleni, 
tokihan ne siis olivat aivan liian isoja kuten aina. Ilmeisesti n. 36-38-kokoiset 
menevät heti kauppaan tullessaan sillä en ole ikinä löytänyt uffista yhtään 
vanhaa kimallemekkoa joka olisi jotain muuta kuin xl-xxxxxxxxxxl-kokoa. 

Näiden muokkaus mittoihini tulee kyllä viemään aikaa eikä tule
 olemaan helppoa, varsinkaan vihreän kohdalla jos sen teen joten katsotaan.



Nämä kaksi olivat hauskat perusmekot joihin
 tarvitsee tehdä vain pieniä muutoksia.

 Vähän nipistää vyötäröltä ja avata ruskean mekon 
kalvosimet (liian lyhyet hihat) ja pidentää 
niitä. Tai kenties teen niistä 3/4 hihat.


 Tämä on aivan kamala kuva. 

Minulla on vanha lainakamera ja joudun muokkaamaan rankasti melkein 
joka kuvaa eikä silloinkaan, tai varsinkaan silloin aina onnistu. Tämä mekko
 oli todellisuudessa tummansininen eikä sähkönsininen ja tätä ei tarvitse edes
 korjailla mitenkään.

Sitten aamutakkilinjalle.


Tämä on ihan kamalaa, montako aamutakkia ihminen tarvitsee?

Minulla on entuudestaan kaksi ja nyt tuli kaksi lisää.

Kenties myyn toisen mutta en kyllä tiedä kumman,
pidän niistä molemmista hirveästi. 

Tämä sinivioletti on aika ätläkkä mutta 
livenä mahdottoman hauska ja istuu kuin
hienompikin iltapuku.


Tätä en voinut jättää koska se oli
ensinnäkin pronssinvärinen ja koska 
siinä on sipuleita!

Siis tarkasti kun katsoo niin siinä on siis sipulin
 maanpäällinen osa kukkineen joka jatkuu 
juuriin ja maanalaiseen sipuliin!


Ostin lisäksi pari takkia joita en vielä kuvannut.

Tuntui mukavalta kun toista takkia sovittaessani takkirekkien 
edessä kuulin takaani puhetta jota en tarkemmin huomioinut.

 Kääntyilin siinä peilin edessä ja pian joku kosketti käsivarttani.

 Tämä joku oli vajaa kolmekymppinen englantia puhuva varsin
 salskea mies joka totesi: 

"Beautiful.
Yes. You should buy it." 

Mies katsoi minua päästä varpaisiin, nyökkäsi hitaasti ja sanoi vielä;

"Definitely. 
Trust me." 

Mies väläytti kiltin hymyn ja sitten hän lähti.

Tässä oli siis täysin tuntematon mies joka ei edes yrittänyt 
iskeä ja jäädä roikkumaan epämiellyttävänä iilimatona vaan kertoi 
vain vilpittömän kohteliaisuuden (sellaiseksi tuo kommentti oli 
selvästi tarkoitettu) ilman mitään taka-ajatuksia tai yrityksiä
 saada itselleen jotain takaisin.

Eli vanhanaikainen herrasmies. 

Todella ilahduttavaa törmätä tällaiseen käytökseen joka 
kyllä piristää arkea. Ja tuo tuntematon mies myös muistutti minua 
siitä tärkeästä, todella tärkeästä seikasta että AINA kannattaa sanoa toiselle 
hyvä ja kaunis sana. Vaikka tuntemattomalle, tai  erityisesti 
tuntemattomalle. Eikä sen sanotun niin ihmeellistä tarvitse olla kuten
 nähtiin, kunhan se sanotaan positiivisella tarkoituksella.

(Minulla ei muuten ole beigeä kokolattiamattoa.
Nämä on kuvattu kerrostalon betonisen pesuhuoneen
lattialla ennen kuin tungin ostokset koneen syövereihin! :)

9 kommenttia:

  1. Oi mitä ihanuuksia! Täälläpäin ei ole UFF:ia eikä normikirppiksiltä juurikaan tuollaisia kunnon retrovaatteita löydä, mulle kun kävis ne XL-kootkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tiedän tunteen :( Tavallisilta kirpputoreilta ei löydy enää mitään, en ymmärrä miksi! Onko niitä sitten hävitetty niin suurissa määrin? tiedän että monessa talossa "vanhat lumput" on poltettu :(

      Kannattaa joskus ihan lähteä vaikka uffin alepäivämatkalle, niin ihania juttuja siellä on :)

      Poista
  2. Missä uffissa kävit? Aivan ihania! Mäkin rakastan vanhoja vaatteita ei vain löydy koskaan sopivaa juuri 36/38 kokoa ja oon oppinut etten ostele projekteja enää koska tuhoan vaan osaamattomuudellani :) Ehkä maailma on muutoksen kourissa ja vanha ällöttävä maskuliinienergia kohta täysin pois, on vain hurmaavia kohteliaita herrasmiehiä ja naisia. Mäkin sain kohdata erään hurmaavan nuoren miehen joka tuijotti mua ravintolassa, huikkasi sitten että anteeksi että tuijotan halusin vain sanoa että olet tosi kaunis. Meinasin vetästä ruoat väärään kurkkuun, mutta hymyilin urheasti ja kiitin. huh. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin ihania! :) Mene fredrikinkadun uffille, siellä alakerrassa ihan perällä on vaikka mitä!

      Mullakin oli vuosikauden projektipusseja ja sitten silppusin niitä turhautuneena enkä ikinä saanut mitään aikaan, sitten kun olin silpunnut ja tuhonnut tarpeeksi, huomasinkin että osaan. Eli jos vaan silppuat ja tuhoat sinnikkäästi niin jonain päivänä voi positiivisesti yllättyä :)

      Ihania nämä nykyajan miehet <3

      Poista
  3. Tulee noista vaatteista lapsuus mieleen ja meidän mummu:)kotitalon vintiltä noita löytyi.Juuri tuon mummu mielikuvan takia en itse päälleni laittaisi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hauskaa miten jotkin mielleyhtymät voivat estää joidenkin asioiden käytön.

      Minulla on pari ruokaa joita en voi syödä ikävien ruokamuistojen takia ja on olemassa tietynlaisia vaatteita joita en voisi ikinä laittaa päälleni, ihan vain koska miellän ne mauttomaksi joidenkin ihmisten tyylin takia.

      Minulle voi lahjoittaa kaikki mummovaatteet ;)

      Poista
    2. Kyllä niille käytöäkin on löytynyt, sketsihahmoille, työkavereiden kanssa keksittyihin teemakokoontumisiin;)hauskaa on todentotta ollut! Aika yllätys, tytär tuli vaateostoksilta intoa puhkuen uudesta liivistään..joka oli mummun hamekankaan materiaalia.. juu tosi hieno..no ei se ainakaan rypisty, eikä minun sitä tarvitse käyttää, niin mitäs tässä inisen:)

      Poista
    3. Voi ihana! Minäkin haluan teemakokoontumisiin ja naamiaisiin! :) Minulla taitaa olla niin tylsää tuttavapiiria (anteeksi tutut) että ketään muuta ei oikein naamiaistyyliset kokoontumiset jaksa kiinnostaa. Tuo on muuten hyvä pointti, harvemmin nämä mummovaatteet rypistyvät kun tuppaavat olemaan niin tujua keinokuitua ;)

      Poista
  4. Nuo lurex-mekot olivat vanhempien naisten tyyliä. He myös olivat tuhteja, rouvamaisia. Kuosit ovat kaikki minulle vieraita, ilm. kaupunkilaisrouvien hankintoja. Tuollaisia ei maalla ollut. Me nuoret käytimme toisenlaisia vaatteita. Jos jollakin nuorella oli lurexia, se oli huonoa makua. Raija

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi ❤️