maanantai 4. helmikuuta 2013

Maanantaikummalllisuudet


Katselinpa taas kummien juttujen kansioita
 joista nyt pari palaa maanantaipäivään. 

Maanantai ei muutenkaan ole useimpien suosikkipäivä
joten ehkä muutama karmiva tarina tuolla joukossa 
muistuttaa meitä siitä että ei se maanantai 
loppujenlopuksi niin paha olekaan!

 "Älä osta sikaa säkissä."

Sanonta ei ole suomalainen vaan muualta lainattu ja lisäksi 
melkoisen vanha. Keskiaikaisilla toreilla myytiin 
porsaita säkkeihin ommeltuina. Porsaspolo ei päässyt
tiiviistä säkistä karkaamaan mutta eipä ostajakaan voinut pussiin
kurkistaa. Toisinaan kävi niin että kotona säkistä putkahtikin
ulos reippaankokoinen kollikissa eikä maukas sika!


 Jotkut teistä varmaan ovat kuulleetkin että tomaatteja
pidettiin hyvin pitkään ihmisille sopimattomana ravintona,
myrkyllisinä. Tomaatin jotkin osat kuten vihreät varret
ovatkin lievästi myrkyllisiä mutta luulo ei perustunut tähän.

Aikanaan lautaset tehtiin kovatinasta, metalliseoksesta
jonka eräs ainesosa on lyijy. Ruoat jotka sisälsivät runsaasti
happoja, aivan erityisesti tomaatit, liuottivat nopeasti 
tinalautasista lyijyä joka aiheutti vakavan myrkytys-
tilan ja usein kuoleman. Niinpä tomaattiateriat joutuivat
pannaan useiksi sadoiksi vuosiksi.


...Tarina joka johtaa jouhevasti tähän seuraavaan. Lyijy oli
samoihin aikoihin yleinen materiaali lautasten lisäksi 
tuopeissa. Kaljamukeina ja viskituoppeina.

Yhdistelmä alkoholia lyijyn kera usein tainnutti uhrinsa
jopa useiksi päiviksi erittäin syvään koomankaltaiseen 
tilaan jossa elintoiminnot painuivat minimiin. Usein
"ruumis" asetettiin esille muutamiksi päiviksi keittiön
pöydälle muun perheen toimien keskelle jonka aikana 
katsottiin heräisikö onneton vai ei.


...Tarina joka johtaa taas toiseen. Englanninkielisissä maissa
on sananlasku "saved by the bell" joka juontaa juurensa
1500-luvun niin yleisiin lyijymyrkytystapauksiin.

Sattumoisin myös ahtaasti asuvilla paikkakunnilla alettiin näihin 
aikoihin uudistaa hautausmaita. Tila yksinkertaisesti oli 
loppua kesken joten lukuisia hautoja kaivettiin auki jotta luut 
voitaisiin kerätä ja sijoittaa tiiviimmin näin luoden enemmän tilaa.

Ikävänpuoleiseen työtehtävään joutuneet henkilöt alkoivatkin 
työn edistyessä tehdä varsin epämieluisia huomioita.

Huomattiin että keskimäärin 1:ssä arkunkannessa 25:stä
oli sisäpuolella selviä raapimisjalkiä jolloin tajuttiin
että hautaan oli joutunut lyijykoomassa olleita henkilöitä
jotka olivat heränneet ja koettaneet epätoivoisesti päästä ulos.

Tämän jälkeen muodiksi tuli asettaa haudatun käteen köysi
joka nousi haudasta maan päälle jossa kilisivät naruun 
kiinnitetyt kellot joiden tarkoitus oli ehkäistä uusien
uhrien syntymistä.


Katsokaa miten komea mies! 

Törmäsin häneen pitkässä vanhojen kuvien listassa ja jäin ihaillen
tuijottamaan ja miettimään että kylläpä kerrassaan on ollut salskea 
herrasmies, kuka hän sitten olikaan! Monille varmasti tuttu kuva.

Itse taas olin vähän hämmästynyt kun hän paljastui nuoreksi
Josif Staliniksi jonka toimien johdosta kuoli
 16 miljoonaa ihmistä.


Tässä on Julia Drusilla. Hän menehtyi vain 21-vuotiaana ja
oli Roomalaisen keisarin Caligulan rakastettu sisar.

Niin rakastettu että kun hän menehtyi Roomassa
riehuneeseen kuumeeseen, määräsi hänen veljensä
kaikille kansalaisille vuoden suruajan.

Suruajan aikana kiellettyä oli
-kylpeminen
-nauraminen
-ateriointi perheen kesken

Jos suruaikaa rikkoi oli rangaistuksena kuolema.


Ihanat pylvässängyt. Minä olen aina halunnut sellaista
ja joskus vielä sellaisen hankinkin. Niiden historia on
mielenkiintoinen. Aikoinaan talon isäntäväki on hyödyntänyt 
pylvässängyn verhoja luodakseen yksityisyyden illuusiota
ajalla jolloin palvelusväki usein nukkui samassa huoneessa.

Pylvässänky varsinaisesti kehitettiin kuitenkin toiseen 
tarkoitukseen, käytännölliseen sellaiseen. Kun rakennusten 
kattomateriaali oli yleisimmin olki, oli normaalia että
katon läpi rapisi ja putoili milloin mitäkin yllätyksiä,
hiirenpoikasia, jätöksiä, hyönteisiä ja roskia. 
Vuoteen päälle kehitettiin katos joka suojasi
 edellämainituilta harmistuksilta.


Tähän mekkoon liittyisi varmasti mielenkiintoinen
tarina jos vain tietäisimme sen. Liitin sen kuitenkin
tähän vain muistutukseksi siitä että vaikka mennyt
usein näyttäytyy meille vain mustavalkoisina kuvina,
ennen käytettiin myös runsaasti ja rohkeasti värejä.

Tämä on vuodelta 1869.


Tämä tietty väri oli erityisen muodissa
yhdysvalloissa vuosina 1855-1860.


Loppukevennyksenä Cosmopolitan-lehti sellaisena
jollainen se olisi varmasti ollut 500 vuotta sitten,
aikana jolloin kuningas Henrik VIII hallitsi.

Hän oli naimisissa kuuden eri naisen kanssa
joita vaihtoi kuin paitaa. Vaihdon syynä oli milloin
mikäkin, vaimo ei saanut aikaan poikaa,
oli muuten ärsyttävä tai sitten vain uusi ihastus.

Niin upeaa kuin kuningattareksi pääsy varmasti 
tuolloin olikin, olisi tämä lehti ollut omiaan 
muistuttamaan kuninkaan puolisoksi pyrkiviä
neitoja myös siitä että kaikestä löytyvät
kääntöpuolensa!

19 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista nippelitietoa ♥ Osan tiesinkin , mutta osa oli aivan uutta . Karmiva tuo tina-astia juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ollut ennen tiennyt että tuo lyijy-asia oli noin laaja, luulin että silloin tapahtui vain muutamia siihen liittyviä kuolemia! Kukapa silloin olisikaan osannut aavistaa että jokin sellainen asia kuin metalli voisi tappaa...

      Poista
  2. Sitä ei aina tiedä, miten kultturelleja harrastuksia despooteilla on...

    Stalinhan kirjoitteli myös runoja nuoruudessaan. (Ja huhu kertoo, että Saddam Hussein julkaisi salanimellä imeliä rakkausromaaneja. Yksi holokaustin pääarkkitehdeistä, Reinhard Heydrich, taas oli lahjakas viulisti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut Saddamin rakkausromaaneista ja muistan jo silloin ajatelleeni että voi, haluaisinpa lukea ne! :D

      Poista
  3. Ja Stalinista mainittakoon vielä se, että hän oli lyhyt ja hänen toinen käsivartensa oli onnettomuuden seurauksena toista lyhyempi (S. jäi vaunujen alle). Stalin käytti myös piilokorokepohjia, koska kärsi alemmuuskompleksista tässä suhteessa.

    Toinen "pätkä" eli Napoleon taas ei ollut ihan niin lyhyt, kuin usein kuvitellaan. Hän oli n. 168 cm pitkä, joka kuulemma oli sen ajan ranskalaisten keskuudessa hivenen keskimittaa enemmän. Englantilaisten aikalaisten propaganda sen sijaan halusi muovata hänestä kuvan äkäisenä pikkumiehenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mielenkiintoista lisätietoa!

      Itse en ole Napoleonin pituuteen sen tarkemmin perehtynyt muuta kuin sen verran että kerran luin hieman romantisoidun romaanin hänestä. Jotenkin, tuo mainitsemasi luvun pituiseksi olen hänet kuvitellutkin. Johtuisiko tuo lyhyyden korostaminen siitä että kenties siellä englannissa oli suhteessa pidempiä ihmisiä? Joskushan keskipituus vaihtelee paljon maittain.

      Poista
    2. Ihan niin hyvin en Napoleonin ja aikalaistensa olemukseen ole perehtynyt, että osaisin lonkalta vastata, mutta netti auttoi näin:
      http://blog.catherinedelors.com/bonapartes-physical-appearance-in-1800/
      http://www.macleans.ca/science/technology/article.jsp?content=20050404_103140_103140

      Poista
  4. Tosi mielenkiintoinen postaus ja mielenkiintoisia tarinoita! Kiitos! ps. kirjoitin paljon pidemmän kommentin, mutta se nyt sitten hävisi kun nämä yhteydet täältä vuorten keskeltä ovat mitä ovat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmin paikka, arvostan kuitenkin vaivojasi! Tiedän miten inhottavaa pitkän kommentin katoaminen on, minulle on käynyt niin vähän liiankin monesti ja aina se on yhtä turhauttavaa ;)

      Poista
  5. No huh, huh, olipa mielenkiintoista;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mukavaa kirjoitella näitä postauksia kun tietää että muidenkin mielestä on mielenkiintoista :)

      Poista
  6. Hei, kiitos! En ole koskaan tullut ajatelleeksi katosvuoteita tuosta käytännöllisestä näkökulmasta :-D Sellaisen asian olen kyllä onkinut selville, että miksi museoissa pällisteltävinä olevat vuoteet ovat yleensä niin lyhyitä, olivatko muka esivanhempammekin... ja sain kuulla että makuuasennossa nukkumista on jossain kohtaa Euroopan historiaa pidetty vaarallisena!

    Myös valekuolemantapausten selittäminen tällä tavalla ilahduttaa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ihmetellyt museoiden sänkyjä! Vaan nytpä tuli niillekin selitys! Olen nimittäin ihmetellyt niitä jo lapsena ja edelleen aikuisena museovierailuilla että millaisia kääpiöitä ne ihmiset ennen oikein olivat! Hauska juttu :D Ovatpa he mahtaneet nukkua tosi epämukavasti ennen!

      Poista
    2. Taitaa tuo nukkumisasento olla silkka tottumuskysymys. Kyllähän sitä miellyttävässä nojatuolissa väsyneenä nukkuu oikein hyvin... ja viimeksi kun osallistuin kirjoittajien kesäleirille, koisasin paljon paremmin makuupussissa omassa autossani, penkki niin taakse asetettuna kuin mahdollista, kuin olin koisinut teltassa toisen leiriläisen vieressä. Tärkeintä on että pystyy olemaan rentona!

      En tosin vieläkään ole keksinyt, miten voi nukkua rentona jos tyynyn sijaan pään alla on niskatuki... niin kuin muinaisessa Egyptissä!

      Poista
    3. Tai sitten se on persoonakysymys :)

      Minulle olisi tuskaa nukkua liian lyhyessä sängyssä, tiedän sillä nukuin lapsena monta, monta vuotta isosiskoni keltaisessa 70-luvun lastensängyssä joka oli paljon lyhyempi kuin minä. Kärsin siinä tuskia useamman vuoden enkä totisesti tottunut! En myöskään pysty nukkumaan epämukavasti muutenkaan, vaikka tuo mainitsemasi autonpenkkinukkuminen ei onnistuisi muuta kuin tunnin pätkässä ja vain jos auto olisi samalla liikkeessä. Lattialla sen sijaan nukun makeasti vaikka ilman patjaa kunhan vain tilaa on jaloille ;)

      Poista
  7. Olipa mielenkiintoisia juttuja!

    Minäkin tahtoisin pylvässängyn - siellä olisi niin turvallisen tuntuista uinua. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä :) Ja niissä pitäisi olla nimenomaan samettiverhot! :)

      Poista
  8. Nämä jutut on niin niin kivoja ja mielenkiintoisia! Kiva kun kertoilet näitä meille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palkitsevista kommenteista sinulle Tiina!

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️