tiistai 26. helmikuuta 2013

Hienon Naisen Opas. 1. Käsineet


Ajattelin aloittaa uuden sarjan.

Naisen käyttäytymistä on säädelty iät ja ajat. 
 Säätelijöinä toimivat niin miehet kuin naisetkin, ollakseen yhteiskuntakelpoinen 
on naisen ollut pakko läpi vuosisatojen noudattaa erilaisia etikettejä ja käytössääntöjä.

Etiketin säännöt koskivat luonnollisesti myös miehiä mutta tyypillistä on ollut että kautta
 aikain miesten käytös julkisessa elämässä on aina ollut sallitumpaa ja niin myöden myös
 etiketistä vapaampaa elämää kuin naisten. Käyttäytymissääntöjä naisille on tehtailtu
 koskemaan ulkoisen elämän lisäksi myös sisäistä elämää, ajatuksia, eleitä ja
avioliiton intiimielämääkin usein nykyihmiselle käsittämättömin tavoin.
Näihin piirteisiin keskittyy Hienon Naisen oppaani.

Aloittelen hienovaraisesti, palataan ensin taaksepäin
 vain hieman, noin 1950-luvulle josta 
alla oleva kuva on peräisin.


Käsineiden käyttöetiketti on ollut todella tärkeä juttu 
aikanaan, jonka kuvan tiukoista neuvoistakin huomaa.

Ollaksesi Hieno Nainen, sinun tulee siis muistaa pitää käsineitä aina
mennessäsi kaupungille asioille, kirkkoon, lounaalle, päivällisille tai 
vastaanottoon, tanssiaisiin, häihin tai muuhun viralliseen tapahtumaan.
Tai matkustaessasi lentokoneessa, junassa tai missä tahansa julkisessa
liikennevälineessä.

Myös teatterissä ja ravintolassa on käsineitä pidettävä. Muista kuitenkin
ravintolassa riisua käsineet mutta vasta kun olet istahtanut pöytään, tuolloin
voit myös riisua hattusi. Takki on jo aikaisemmin jätetty vastaanottoon.

Riisuttava käsineet on aina jos syöt, juot, tupakoit, korjaat meikkiäsi
tai pelaat korttipeliä.


Käsineiden ja Hienojen Naisten yhteispelin alku
 alkoi kauan sitten hänestä 1500-luvun puolivälissä.

Englannin kuningatar Elisabeth ensimmäisellä kerrotaan olleen
mitä kauneimmat kädet, piirre josta hän itse oli erinomaisen tietoinen.
 
 Itseasiassa hänen mielestään hänen kätensä olivat hänen koko vartalonsa parhain 
kaunistus ja käsien liikkeet ja ylenmääräinen ojentelu kuuluivat hänen tavaramerkkeihinsä.

Käsineiden historia luonnollisesti oli alkanut jo kauan ennen kauniskätistä Elisabethia
mutta vasta hän teki niistä naisten uuden muodin. Vetääkseen huomion solakoihin käsiinsä, 
otti kuningatar tavaksi käyttää erilaisia hansikkaita merkillepantavalla tavalla. 

Elisabeth nimittäin valtaistuimella istuessaan veti käsineet käsiinsä, 
elehti käsivarsillaan, tarkasteli sormiaan ja veti lopulta käsineensä pois.
 Kun käsineet olivat pois kädestä, tarkasteli hän taas käsiään, ojenteli niitä 
huomiota herättävästi, asetteli niitä siroihin asentoihin ja... Veti taas harkitusti
 käsineet takaisin käsiinsä. Vain ottaakseen ne hetken kuluttua jälleen pois...

...Asettaakseen ne kohta taas takaisin kätösten ollessa jatkuvasti tässä puuhassaan. 

Hyvin nopeasti hovinaiset nappasivat tämän tavan itselleen ja loppu on historiaa.

Eräät Elisabethin käsineet.

Nahkakäsineistä tuli Ladyn tunnusmerkki tämän jälkeen ja kuten
 vielä ylläolevasta 1950-luvun kuvastakin näkee, ilman käsineitä ei 
sopinut liikkua oikein missään. Nimittäin jos olit hieno nainen.

Alemmat kansanluokat luonnollisesti kulkivat käsineittä, olivathan 
hienot käsineet myös rahanarvoista tavaraa joihin läheskään
kaikilla ei ollut varaa. Hienoimmat käsineet olivat tehdyt
ohuimmasta mahdollisesta nahasta, maksoivat hyvinkin vuoden,
parin palkan ja olivat niin ohuet että ne mahtuivat saksanpähkinän
kuoren sisään.

Käsine- ja muotiteollisuus kulkivat, no, käsi  kädessä ja erilaisia 
käsineitä ei voinut pitää aivan minkä tahansa asun kanssa.

Käsine-etikettiin kuuluu myös tietää että käsineen varren pituus
on riippuvainen puvun hihan pituudesta. Mitä lyhyempi hiha, sen 
pidempi käsine. Mitä pidempi hiha, sen lyhyempi varsi käsineessä.

Napoleonin ajan oopperakäsine. 
Lyhyt hiha, pitkä varsi käsineessä.

1800-luvulla pitkiä käsineitä ei ollut sopivaa pukea tai riisua julkisesti 
eräällä poikkeuksella. Niiden kanssa ei todellakaan saanut syödä mitään, 
ei edes pientä coctailherkkua jolloin käsineet on poistettava ja puettava 
välittömästi takaisin. Juodessa käsineitä voi käyttää (mutta ei enää 1950-luvulla!)
Käsineiden poisto ja päällelaitto siis oli osin sallittua mutta vain
tietyissä tilanteissa ja toimenpide piti suorittaa naisellisen hillitysti.

 Värikoodauksesta voi sanoa että esimerkiksi mustia käsineitä ei saanut pitää 
vaalean asun kanssa vaan vain mustan, tummasävyisen tai värikkään asun kanssa.
Jos ilmestyi kauniiseen puuterinväriseen asuun pukeutuneena kutsuille mustissa 
käsineissä, olit varsinainen juntti, "uutta rahaa."

Naistenlehden maaliskuun muotiesittelyä vuodelta 1811

Käsineillä osoitit siis olevasi 

A. varakas, 
B. lady, 
C. tunsit muodin, 
D. tunsit etiketin.

Mutta niillä oli myös merkitys E. joka myös 
miesten oli pakko opiskella!

Nimittäin käsineflirttailu!


Lukijani, ollaksesi siis Hieno Nainen, on sinun osattava nämä taidot, 
ainakin kunnes löydät itsellesi puolison. Muista olla myös 
hienovarainen käyttäessäsi käsineflirttiä. Olethan Lady.

Lyhyt käsineflirtin opas

"Pyörittele käsineitä sormiesi lomassa = 
Meitä katsellaan."

"Nainen pitelee käsineitä niiden sormenpäiden osoittaessa lattiaa kohden = 
Haluan että meidät esitellään toisillemme."

"Nainen silittelee hansikkaita hellästi = 
Toivoisin että voisin olla kanssasi kahden, minun on puhuttava kanssasi."

"Nainen pitelee molempia käsineitä oikeassa kädessään =
Olen tyytyväinen tilanteeseen, toistaiseksi."

"Nainen pitelee molempia käsineitä vasemmassa kädessään =
Olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen."

"Nainen napauttelee käsineillä kättään rivakasti =
Olen hyvin tyytymätön."

"Nainen nostelee hyvin keveästi käsineitään ylöspäin =
Olen kihloissa."

"Nainen taputtelee leukaansa käsineellään =
Rakastan toista."

"Nainen pudottaa toisen käsineensä lattialle = 
Hänen vastauksensa on kyllä."

"Nainen pudottaa molemmat käsineensä lattialle =
Minä rakastan sinua."

"Nainen kääntää käsineensä vuorin näkyviin =
Minä vihaan sinua."


Jos siis tänään haluat olla erityisen inhottava jollekulle
vanhalle vihamiehelle tai vaikka ärsyttävälle työkaverillesi 
ja osoittaa sen kuten Lady, vilauta tälle 
vähän lapastesi sisävuorausta. 

Siitäs saa sitten sekin ilkimys!!

Jos taas olet jo löytänyt puolison tai kiikarissa on sopiva 
ehdokas, voit harkita muutamia toimenpiteitä. 

Kenties voit valita hienotunteisen tavan ja 
hieman silitellä sormikkaitasi miehen katseen alla tai jos 
olosi on erityisen röyhkeä, ehkä voit jopa pudottaa lapaset maahan!

Harkitsethan jälkimmäistä toimenpidettä kuitenkin tarkoin, 
olethan Lady.

8 kommenttia:

  1. Viihdyttäviä, mutta tarpeellisia tietoiskuja! Kerroit näistä oivalliseen aikaan nyt säiden lämmetessä, kun hansikkaita täytyy riisua aina tuolla asioidessaan ihmisten ilmoilla. Täytyypä muistaa olla varovainen tumppujen kanssa, ettei niitä heiluttele aivan miten sattuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan tarpeellisia! :D Itsekään en ollut tullut ajatelleeksi mitä iestejä sitä oikein voikaan vaikka supermarketissä lähettää varomattomalla käsinekäsittelyllä! ;)

      Poista
  2. Ooh, tiputtikohan Meg tahalleen siis käsineensä niin että John saattoi sen poimia ja hänelle tuoda Pikku Naisissa...

    (luultavasti ei koska kirjan Meg on varsinainen lapsellinen pölkkypää mitä rakkauteen tulee ja John häntä kohtaan kauhean holhoava, nykylukijaa ihan risoo)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. John on kyllä kirjassa aika ärsyttävä, mielikuva-john saa sen kuitenkin anteeksi koska on elokuvaversiossa niin komea! :)

      Poista
  3. Ihana postaus, kiitos ! Odottelen innolla lisää näitä hienon naisen oppaita. Kovin mutkikkailta kuulostavat käsineohjeet, täytyy varmaan tulostaa ja pitää käsilaukussa mukana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi :) Kyllä nimenomaan, ehdottomasi käsilaukkuun ja sieltä sitten voi luntata tarpeen mukaan kun sopiva henkilö ilmestyy läheisyteen ;)

      Poista
  4. Muistan 50-luvulta ne äidin lukemattomat krimplenehanskat, huhuh. Aina asuun sopivan väriset. Toisaalta, suojashan ne varmaan pöpöjen tartunnalta, ei tarvinnut joka flunssaa potea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuinka hieno muisto! Minäkin muistan lapsena leikkineeni lukemattomilla ohuesta materiaalista tehdyillä käsineillä jotka olivat isoäitini ja tätini peruja. Ennen värikoodattiin asuja paljon enemmän, näkisipä sitä nykyäänkin katukuvassa.

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️